Ulla-Maija Paavilainen : Kylmä kamari

Takakansi

"Tänne kamariin ei ikinä paista aurinko, se tyrehtyy metsän taakse, ryömii sieltä pihan puolelle, kiertää talon äkkiä päästäkseen helisyttämään valoa tupaan ja yläkerran entiseen hellahuoneeseen, jossa nyt on kaksi sänkyä, toinen turhaan."

Elina täyttää matkalaukkua tulevaisuuden haaveilla, mutta menneisyyden haamut pyrkivät mukaan. Helteisen kesän jokaiseen hetkeen kietoutuvat perheen sisäiset jännitteet ja tragediat sekä Elinan toiveet siitä, miten kaikki tulisi muuttumaan.

Ulla-Maija Paavilainen on aiemmin kuvannut terävästi suomalaisia naisia nykypäivän pyörteissä. Kylmä kamari näyttää riipaisevalla tavalla, mistä nämä naiset tulevat.

Esittely

Perhettä varjostavat kätketyt tunteet nousevat pintaan

Isän, äidin ja veljen lisäksi Elinan perheeseen kuuluu Ansa, isän nuorempi sisko. Ja sitten se, jonka kuvakin on poistettu piirongin päältä ja josta ei saa puhua. Mutta ei heillä muutenkaan puhuta mistään muusta kuin työstä.

Elinan kesä on loputtomien juurikassarkojen kitkemistä, heinänkorjuuta,marjanpoimimista. Vinttikamarin ikkunasta näkyy vain pusikkoinen metsänreuna, ja Elina tietää niin kuin kaikki seitsentoistavuotiaat,että elämä odottaa jossain muualla. Kahden vuoden kuluttua koulu loppuu ja hän pääsee pois. "Saa jättää Ansan viiltelemään auki ikkunoita tai ranteitaan, veljen korjaamaan tojotaansa, isän lukemaan Maaseudun Tulevaisuutta ja Koneviestiä."