Ulla ym. Koukkari-Anttonen (toim.) : Kaksi huonetta ja heittiö : suomenoppijoiden sutkauksia

Takakansi

Oli kyseessä oma äidinkieli tai vieras kieli, aina sattuu ja tapahtuu. Tilanteet laitetaan merkille usein vasta, kun päätyy olemaan vahingossa epäkohtelias, puhuu tilanteeseen sopimattomasti tai sanoo jotain todella nasevasti.

KAKSI HUONETTA JA HEITTÖ sisältää hilpeitä sutkauksia ja oivalluksia suomea opiskelevien suusta: Miksi joulukuusen neulaset ymmärretään vitaminiilähteiksi ja kuka on anopin kanssa vierailulle tuleva sinappi? Entä pelkäättkö sinä lammaslääkärää? Kirja kertoo paljon myös siitä, miltä Suomi ja suomalaisuus näyttävät: pääkaupungiksi kerrotaan Washinki ja presidentin on nimeltään Tarja Hevonen.

Kukaan ei voi puhua mitään kieltä hyvin ennen kuin on puhunut sitä ensin huonosti. Mutta jos lipsahduksille voi nauraa yhdessä, sitä myös oppii. Samalla tutustut aito autt, hilpeäähän huomioita.

Suomea toisena kielenä opettavat Ulla Koskinen, Anton Perälä, Pirkko T. Riiho ja Outi Ketomaa-Setälä ovat hauskat kouluka ja koonneet parhaat niistä kansien väliin.

Esittely

Kun edessä on uuden kielen opiskelu, jokaisen täytyy aloittaa jostain. Outoihin äänne- tai kirjainjonoihin pitää liittää jokin merkitys, ja mieleen täytyy painaa lukemattomia uusia sanoja. Usein ongelmat pannaan merkille vasta silloin, kun joku on vahingossa epäkohtelias, puhuu tilanteeseen sopimattomasti - tai onnistuu sanomaan jotain todella nasakasti.

Kaksi huonetta ja heittiö on todellinen huumoripläjäys suomen kielestä ja kulttuurista. Kirjaan on kerätty hauskoja oivalluksia, kömmähdyksiä ja sekaannuksia suomea opiskelevien suusta. Nainen kertoi ystävälleen kodistaan: "Minulla on kaksi huonetta ja heittiö." Ystävää nauratti ja hän selitti, mitä heittiö tarkoittaa. Siihen nainen tokaisi: "No, on minulla sekin. Yli 20-vuotias poikani asuu vielä kotona."

Nauruhermot joutuvat koetukselle, kun vierailulle tulevat vaikkapa anoppi ja sinappi. Lipsahduksia ei voi välttää, sillä kukaan ei voi puhua mitään kieltä hyvin, ennen kuin on puhunut sitä pitkään huonosti. Niille voi kuitenkin nauraa yhdessä, ja silloin niistä myös opitaan. Tämä teos muistuttaa siitä, että kielen kanssa sattuu ja tapahtuu - myös äidinkielisille.