Unto Seppänen : Satukaupunki

Satukaupunki on ihastuttavan lähellä meitä kaikkia, ja sillä on sadun suuri tehtävä: kertoa ilosta ja kauneudesta, toteuttaa unelmia, lämmittää viluisia, tehdä olemattomasta olevaiseksi. Siellä on taloja ja katuja, kirkko ja kirkkotorni, satama ja tori ja laiva, joka tuo sinne asukkaita. Kaupungin ensimmäinen asukas on konsuli Miettinen, jonka tehtävänä on olla kaupunkilaisten ilona ja apuna sekä toimittaa kaikki ne tehtävät, mihin toiset eivät pysty. Toinen tärkeä henkilö on värjärimestari Eenperi, jonka ateljeen ovella on kilpi: värjätään aatok­sia, mielialoja ja tunnelmia. Rouva Paapun olemusta kuvaa hänen lisänimensä Romukesäraisin, entisiä mestari Sunimies ja keräjä jäseniä vapaakirjoihin. Näistä kahdesta Muikule aiheuttavat hämmennysti yhdennäköisyydellään. Myös rakkaudella on sijansa Satukaupungissa, sillä muuten se olisi vain peikkojen asuinpaikka.
Kaupungin tapahtumia ohjaa Kohtalo, joka istuu erään lomahotellin ruokapöydässä kahden ihmisen hahmossa. Rinnan Satukaupungin elämän kanssa alkaa myös näiden kahden kesken tunnelma jännitttyä, ja yllättyskellinen loppukäänne sattuu samanaikaisesti sadun ja toden mailla.
Unto Seppäsen huumori ja kertojaonivat ovat villoillaan hänen kuvatessaan satukaupungin ihmisiä ja elämää, mutta lomahotellin todellisuuteen siirtyvässä kohtaamisesa toisen Seppäsen: palavantunteisen ja synkänkin rakkauden ja pettymyksen kuvaajan. Sadun ja toden symbolinen rinnakkaisuus ilahduttaa lukijaa, ja ilmeikkäästä kannakselaista kielestä peräisin olevat sanankäänteet antavat kuvaukseen verratonta tuoreutta ja elävyyttä.