Urho Ketvel : Hevosmiehiä ei enää ole

Otavan novellikilpailussa julkaistu Aulis Ahosen 'Yksi päivä Toivo Hyvättäiselle' sai osakseen poikkeuksellista huomiota ja kiitosta. Aulis Ahonen oli nimimerkki, takanaan kirjoittaja Urho Ketvel. Ketvelen toinen kirja 'Hevosmiehiä ei enää ole' on muodoltaan edellisen kaltainen. Se koostuu jälleen pelkästä repliikeistä, ihmisten puheesta, jonka vertanaan taitaja kirjoittaja on.

Nyt äänessä on kaksi vanhaa miestä, kunnalliskodin asukkia, jotka aikaa tappaakseen muistelevat menneitä, omaa elämäänsä, yhteisiä tuttuja, isäntiä, renkejä, emäntiä, piikoja, mutta ennen muuta pitäjän muita hevosmiehiä. Oli Haukka, ison talon isäntä, ketterä tappelija ja suljas kävijä, jota vastaan nokka kaskaanemis ei noussuk iun kerran. Mutta vahvemmat passa. Haukka tapaturvassa lievästi tyttärensä Liensua, jonka sitten tuli valmistaa isällensä kotikatso. Lienu oli hiljainen, ei sellaista luonnetta, ja sen avulla isä menetti kaiken, niin omaisuutensa kuin entiset henkisen järjestyksen. Oli nimismiehen Patruuna, joka keräsi harhailevat hevosmiehet luokseen ja järjesti uuden markkaan. Oli Iivari ja Huhta-Heikki, Mustilais-Roope ja Jauhilainen, jonka kanssa toinen kertojista teki vuoden pituiseksi venähtäneen markkinamatkan Viipuriin.

Urho Ketvelen romaanissa rakentuu mahtava maisema: hevosmiesten aika, mennyt elämämuoto suomalaisella maaseudulla. Sen rakenteet ja arvot valottuvat, mutta ennen kaikkea ihmiset hyvässä ja pahassa. Kaikissa miesten puheissa on rehevän tarinainanssinen huvittavuutta, vaikk'eivät kerrotut tapaukset suinkaan aina hauskoja ole. Näin häkellyttävän perisomaalista tekstiä ei ole aikoihin kirjallisuudessamme nähty.