Urmas Korpikoski : Luonnon armosta

Takakansi

ETÄISYYS KIELEEN
Runoilijan hyvä on ottaa etäisyyttä kieleen, kulkea pelloilla kaupungeissa kaikkialla, myös unissa tehdä matkoja, lähteä ja tulla takaisin, kieleen.

Urmas Korpikoski tarkkailee ihmisiä, luontoa ja kaupungin menoa tarkkoja ja oivaltavia huomioita tehden. Hän hahmottaa ihmisten elämänmenoa niin soutuveneestä kuin ratikan ikkunasta. Korpikoski yltää piikikkääseen yhteiskuntakritiikkiin ja siirtyy sujuvasti kaihoisaan rakkausrunouteen. Mietelmäomanaista nasekuus vaihtuu kiihkeään kokemukselliseen vyörytykseen. Runot saavat lukijan hymyhtämään hyvätuulisena, mutta myös huudahtamaan hämmästyksestä: noin juuri, sattuvasti laitettu!

Luonnon armosta on Urmas Korpikosken esikoisrunokokoelma. Korpikoski uskaltutui vasta myöhemmällä iällä tarjoamaan runojaan julkaistavaksi. Pienellä paikkakunnalla runoilijaa ei pidetä kunnon ammattina. Eikä Korpikoski nytkään aio lopettaa kokopäivätyötä paikallisessa konepajassa. Julkisuutta hän kavahtaa, "runot puhukoot puolestaan".

Esittely

Uuden luontorunoilijan komea avaus

Elämän monitoimimies Urmas Korpikoski tarkkailee ihmisiä, työelämää, luontoa ja kaupungin menoa tarkkanäköisiä ja oivaltavia huomioita tehden. Hän hahmottaa ihmisten kiirettä ja rauhaa, ajan kulumista ja sen pysäyttämistä niin soutuveneestä kuin ratikan ikkunasta käsin.

Korpikoski osoittaa laaja-alaisuutensa yltymällä välillä piikikkääseen yhteiskuntakritiikkiin ja siirtymällä seuraavaksi sujuvasti kaihoisaan rakkausrunoon. Mietelmänomainen nasakkuus vaihtelee kiihkeän kokemuksellisen vyörytyksen kanssa. Runot saavat lukijan hymähtämään hyväntuulisena, mutta myös huudahtamaan hämmästyksestä: noin juuri, hyvin laitettu!

Urmas Korpikoski uskaltautui vasta aikuisella tarjoamaan runojaan julkaistavaksi. Pienellä paikkakunnalla runoilijaa ei pidetä kunnon ammattina. Eikä Korpikoski nytkään aio lopettaa kokopäivätyötä paikallisessa konepajassa. Julkisuutta hän kavahtaa, "runot puhukoot puolestaan".