Ursa Aspegren : Sininen seikkailu

»Tytöt, elämä on seikkailu!» hän oli puhunut matalalla äänellä, kiihkein silmin, suu totisella tötteröllä, »se on suuri seikkailu eikä siitä saa tehdä töskää. — Se on sotaa, elämää, vapaussotaa! Se on itsenäisyystaistelua! Ja ristitirekti! Se on avaruuden val­loitus ja Amerikan löyty!»

Edellä oleva Ellun haaste sopisi erinomaisesti ki­sillä olevan nuortenkirjan tunnukseksi. »Sinisen seikkailun» varsinaisena juonena on kolmen ominta­keisen teinitytön suvivene moottoriveneretki, mutta juonen ympärillä kukoistaa kuin harvinainen köyn­nös itse nuoruus seikkailuineen ja naurunhaluisine ta­vaksi tulleen kysymyksiin, joita läheisesti aikuiskas he­rättää. Ursa Aspegrenin nuoret eivät oikeastaan tä­kerta kuvattu totunnaisia kliseitä käyttäen, vaan he ovat sananmukaisesti uusia ihmisiä, jotka tarkastelevat elämää tuoreesti, »ensikertalaiseen» näkö­kulmasta. Siksi heidän suhteensa ympäröivään maailmaan on luovasti kriittillinen, se voi kaavoittunutta aikuista joskus hyväätiekeästi säpsähdyttää. Myös luonnontuntemukset välittyvät nuoren ihmisen kokemina raikkaasti ja todellisina.

»Ei Ellun tarvitse pinnistellä ollakseen hassu, se kuuluu hänen genotyyppiinsä.» Tämä Cartesiuksen lausahdus Ellusta sopii luonnehtimaan koko »Sinistä seikkailua», joka todellakaan ei ole tavanomainen nuortenkirja, ei myöskään pakottomassa hupaisu­dessaan.