Ursula Pohjolan-Pirhonen : Rautamarskin tytär

Talonpoikien teurastaja! Suitan nokinenä! Kirottu murhamies! Talonpojat kyräilevät synkkänä Klaus Flemingin arkkua, jota höyryävät hevoset kiskovat kohti Turun linnaa. Reki juuttuu, tammarkkilu heilähtaa, mutta kukaan ei auta. Kädet puristuvat nyrkkiin: siinä viedään verikoiraa! - Tieto marskin kuolemasta kiiri kautta maan. Suomen korkeat aatelisherjat kiiruhtivat neuvonpitoon Turun linnaan. Takat loistavat ja ahtiid kurkottavat kaulojaan; kaivot kasvavat, seurue marskin jälkeen saapuu. Tuolla ratsastaa ryhdikkäänä Aindré Stålarm, Narvan päällikkö, ja aivan hänen kintereillään ali-päällikkö Martti Matinpoika, Visulan herra. Porvaristytön posket punehtuvat, kun Martti ratsastaa ohi pystypäisenä ja ylväänä. Ruskeatletneessien edessä kyseen tottakai mietitään lievänoiselle vaaleatunt poikamaien kiharaa. Martti on kelpo, tytöt huokailevat; ennen kuin neuvottelut ovat kunnolla edes alkaneet, kuiskitaan jo että Martti-herra on mitoitettu aatelis-väen marsin suosiossa ylitseen. - »Rautamarskin tytär» aloittaa uuden kiehtovan historiallisen romaanisarjan, jossa tapahtumien ytimessä ja Stålarmin sankarillisen alijääkillikön runsaan taustan ohella draamattiset jännitteet hallitsevat. Turun linnaa piirretään.

»Rautamarskin tytär on rakennettu vetävästi, kerronta on luontevaa ja sujuvaa ja ns. historian pöly on supistettu vähiinmääränsä. Pohjolan-Pihrösen kerronnallinen taito näyttää kehittyvän teos teokselta, ja hänen ansioitaan on ennen kaikkea suppeus ja keskitty.» (Eila Pennanen, Yhteishyvä)

»Ursula Pohjolan-Pihtrosella on taito helposti ja kepeästi antaa eloisa kuva kirjojensa aikakauden elämästä ja ihmisistä ja samalla pystyttäytyä uskottavasti historiallisissa tosiasioissa.» (Uusi Suomi)