Usko Viitanen : Laulujen lunnaat

Neljivuotiaana Usko Viitanen seisoi hajasäärin työväentalon penkillä ja lauloi niin, että ämmät itkivät. Että piti Mari-vainaan pojalla olla kirkas ääni! Vähän myöhemmin Mari-vainaan poika seisoi isojen talojen ovensuussa kerjuulla ja lauloi nälkäänsä. Kunnes tuli aika, jolloin laulu ei enää auttanut eikä muutakaan työtä löytynyt, vaan leipä piti varasta. Siitä tuli kaksi vuotta vankeutta. Usko Viitanen oli tuolloin kuusitoistavuotias eikä elämässä ollut muuta lohtua kuin Viipurin Musiikkiopisto. Sinne hän pääsi vankilasta sielu rikki revittynä, mutta vielä piti pitkä matka tehdä ennen kuin elämän suunta valkeni ja Usko Viitasesta tuli oopperalaulaja. Kansainvälinen tähti, yksi aikamme arvostetuimmista Rigoletoista. Taiteilijantien muistoista ei puutu heräää huumoria eikä mielettömiä seikkailuja, ei kortinlätkettä eikä maljojenjuontia, ei ensi-iltojen epätoivoa, pettymyksiä, suuria voitonpäiviä eikä salaista rakkautta.