Uula Aapa : Sotakoiria partioretkillä

Kirja sotasankareista jotka eivät itse kerro urotöistään
Jatkosodan aikana pohjoisrintamalla suomalaiset joutuivat usein vaikeuksiin taisteluissa hyvin varustettuja partisaanaja vastaan. Eräänä syynä pidettiin sotakoirien puutetta. Asian parantamiseksi ruvettiin kouluttamaan saksanpaimenkoiria sotakoiriksi.
Ennen koulutuskeskukseen joutumistaan koirat kävivät läpi vaativat kunto- ja luonnetestit. Niinpä sotakoulutukseen hyväksytyt olivatkin sitten oikeita valioyksilöitä: älykkäitä, pelottomia, voimakkaita ja luotettavia.
Mutta vaativia ja vaarallisia olivat myös sotakoirien tehtävät, joihin kuului rintaman selustaan tunkeutuneiden vihollispartioiden etsiminen ja takaa-ajo, eteen työnnettyjen kenttävartioiden vartioiminen erityisesti pimeällä sekä yhteydenpito viestinviejänä tukikohdan ja sieltä lähetetyn partion välillä.
Nelikäkaisten ystäviämme sodankäyntitaito perustui herkkään hajuaistiin, jonka avulla ne pystyivät kaukaa tunnistamaan vieraat tuoksut ja varoittamaan vaarasta etukäteen. Tarkan vainunsa ansiosta ne myös pystyivät etevästi suunnistamaan olosuhteissa, jotka ihmisille olisivat olleet ylivoimaiset.
Menestyksellinen yhteistyö sotilaan ja koiran välillä perustui molemminpuoliseen tuntemukseen ja luottamukseen. Saumaton yhteistyö puolestaan oli välttämätön edellytys ihmisen ja koiran sotatuveruudelle tilanteissa, joissa vaakalaudalla oli monen aseveljen elämä.