Väinö Kaukonen : Kasimir Leino runoilijana

Yhdeksännentoista vuosisadan kaksi viimeistä vuosikymmentä olivat ristiriitaisten ja nopeasti muuttuvien tyylipyrähdyksen aikaa. Kansallinen idealismi vaihtui realismiksi, tämä puolestaan symbolismiksi ja kansalliseksi uusromantiikaksi. Tämän jyrkkiä vastakohtia sisältävän kehityksen edustaja, jopa personoituma oli Kasimir Leino, Eino Leinon vanhempi veli. Hän oli monipuolinen kulttuurihenkilö, runoilija, novellisti, näytelmäkirjailija, tutkija, kirjallisuus- ja taidekriitikko, uuden ranskalaisen kulttuurin tuntija, jonka traagisena osana oli väsyä inhimillisesti katsoen varhain, elää vuosia yhteiskunnan avuttomana laapisolena. Laajoihin arkistotutkimuksiin perustuvassa teoksessaan professori Väinö Kaukonen hahmottelee aluksi Kasimir Leinon elämänvaiheet ja keskittyy sitten analysoimaan Kasimir Leinon liiankin unohdettua runoutta, josta hän kokoavasti sanoo. "Se avaa epäilemättä näkömiä taiteellisen luomistapahtuman kulloinkin ainoa laatuisin sielullisiin edellytyksiin. Runoilija osoittautuu ristiriitaiseksi ahdistuneeksi ihmiseksi, jonka voitollinen kamppailu seesteiseen esteettiseen elämänkäsitykseen on omiaan herättämään lämmintä myötätuntoa."