Valter Keltikangas : Koskilta ja erämaista

Uudessa lapinkirjassaan mestarikuvaaja vie lukijansa aluksi Kemijoen ja Paatsjoen suurkoskill, missä myriadiä painovoiman kiusaamat pisarat kiiruhtavat kohti merta ja lepuan kukin omaa yksilöllistä reittiään ja "veen käsittämät" laskumiehet ohjaavat varmakiisteisti veneitään valtavina myllertävien luonnonvoimien keskellä. Lasketaan Paatsjoen alasra Rajakoski, Kemijoen Juukoski ja Seitakorva, missä pyöreimmie jättiläiskitukka ja syvyyksiin kimmahtam runnisruonojen kurimus.

Siirtyessään koskilta jälleen erämaihin Keltikangas palaa sille "pitkälle linjalle", jota hän jo edellisessä teoksessaan veti Jäämerestä Tornionjokeen, kairioihin, jotka tuolloin, 1936, olivat lähes kauttaaltaan luonnontilassa. Näiden erämaiden parhaita tuntijoita, puoliammattilaisia metsästäjiä ja muinaisen Sompion ympäristövilusta pyyntimiehiä, Keltikangas lähestyy yhtä kunnian tunnollavalla hartaudella kuin kiilmaksvaiheensa saavuttaen aarniometsän puita. Mutta häntä kiinnostavat myös huomattavat poikkeukset luonnon tasappositilassa: Sellainen oksi se "kostajaksi" joutuu, joka keväällä 1935 limestyi Kittilän Alakylän poropalikselie ja tappo kuukaudessa 80 poroa. Moni aihei arvoituksellinen suden käytöksessä- tään! Prihattua susiokon ja oyöda ainakin puolirunhinnan Posion Kronikka, jonka Keltikangas on laatinut tämän suden metsästyksestä on hänen viehättävän eräkirjansä kiintoisimpia lukuja.