Valter Keltikangas : Seitsemän tuntia erämaata

Kun Suomen metsien toista inventointia aloitettiin 1936, sai nuori metsätieteilijä Valter Keltikangas omasta pyynnöstään osalleen arviointilinjoista pisimmän, joka halkoi erämaita yli 500 kilometriä Petsamon Maattivuonon pohjukasta Tornionjoelle saakka. Valinta ei ollut hetkellisen päähänpiston sanelema. Jo lähes kymmenen vuotta kirjoittajan askelta oli siivittänyt unelma täydellisen tasapainotilan saavuttaneesta ikierämaan kolkasta, joka piilsi kairojen kätköissä löytäjäänsä odottaen. Vielä tälläkään pitkällä linjalla tuo unelma ei toteutunut. Sen aika koitti vasta pari vuotta myöhemmin, kun jo tohtoriksi väitellyt tutkija oli Lounaisjärvellä Huthi-Heikin vieraana ja Petsamon ja Jäämeren kohoava Saukkoselkä paljasti hänelle erämaan täydellisyydessään seitsemän tunnin ajaksi.

Lapin koskematon luonto on säilöttanut harvaa suomalaista edesmenneiden aikojen syvää kui Valter Keltikangasta. Hän on liikkuessaan taidon huippuunsa ja kasvaneet valtavien elinalueidensa vapaudessa mieltä kiehtoviksi persoonallisuuksiksi. Ja helmenpyyntilajien välityksellä alkoi kasvaa kiinnostus myös näiden salaisen makean veden helmeen, joka raakukuoressaan varttui kirkkaiden taimenpujojen hohtavaksi ihmeeksi. Näin syntyi laajin kuvaus joikhelmeistä ja niiden pyynnistä mitä suomeksi on julkaistu.

Seitsemän tuntia erämaata on erittäin persoonallinen ja poikkeuksellinen kirja koskemattoman luonnon täydellisyydestä, erämeihistä ja helmenpyynnistä, lapinkirja, joka avaa uusia näköaloja jo menetettyihin ja piirstotuihin etäerämaihin. Sen näkemykset on piirretty tiedemiiehen tarkkuudella, jota sävyttää valoisia runollisuus.