Veijo Meri : Elon saarel tääl : Aleksis Kiven taustoja

Aleksis Kivi oli 30-vuotias, kun hän julkaisi ensimmäiset teoksensa 1864. Kun hän oli täyttänyt 36, ulkoinen paine rikkoi hänet. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli. Kirjailijana hän ehti toimia seitsemän vuotta. Parlamentaarinen, teollistuva, dynaaminen valtio, jolla oli omat armeijat ja rahaa, Suomesta tuli tuona samoina vuosina. Uudistuspolitiikka aloitettiin vuoden 1863 valtiopäivillä. Samana vuonna suomen kieli määrättiin toiseksi viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Hallituksen otettiin suomalaisen puolueen miehiä. Tämän kansallisen voiton sankareita oli myös Kivi: Ensimmäinen kirjallisuuden valtionpalkinto annettiin hänelle 1865.

Seuraavana vuonna hän julkaisi runonsa. Niitä ei pidetty oikeina runoina vaan jonkinlaisina puolimatkustajina. Hyödyllisillä tavoilla niistä piti oppia lukemaan, sanottiin. Suureksi runoilijaksi hän tunnustettiin vasta arvostelijansa, Vennon vuonna 1887 alkaneiden kirjoitusten myötä. 1930-luvulle tultaessa hänet oli kuitenkin jo lukuisia kertoja enemmin suomalaisina kuin ruotsalaisina omaksuttu. Toisin kuin Runeberg, Kiven asemaa Suomessa toistettiin läpi 1800- ja 1930-45.

Keväällä 1870 ilmestyi Seitsemän veljestä, humoristinen, laaja, koko teoksenaan häpäisi Suomen kansa. Puoli vuotta myöhemmin Kivi tuli todelta mielisairaaksi.

Kiven sosiaalinen asema oli kehno. Hän ei ollut koulutettu eikä omistanut varallisuutta. Hänen toimintaympäristönsä, Tuusulan maaseutu, oli köyhä. Käytännölliset taidot taloudenhoitajana eivät auttaneet häntä. Kokeellinen, uutta luova kirjallisuus, jota hänen teoksensa edustivat, eivät tuoneet taloudellista menestystä. Ystävät, kuten Charlotta Lönnqvist, antoivat Kivelle käytännön apua. Mahdollisuudet julkaista teoksia ja nauttia niistä olivat rajoitetut.

Kirjailijana Kivi oli yksinäinen. Hän oli oppinut kirjoittamaan hyvin varhain. Hän tavoitteli suuria päämääriä. Koskemattoman luonnon kauneus oli hänelle tärkeää. Häntä innoitti kansanrunous, suullinen perinne ja historialliset aiheet, mutta hän otti vaikutteita myös eurooppalaisesta kirjallisuudesta. Teosten lukuisat kirjoituskerrat sen todistavat.

Kivi tuli aikeltinen ja sivistysointinen metsäläinen. Hänen tukenaan oli tuon ajan kehittynein suomen- ja ruotsinkielinen kulttuuri. Ruotsin kielen kautta hän oli yhteydessä klassiseen ja oman ajan maailmankirjallisuuteen, myös teoreettiseen filosofiaan. Hän asui vuosikausia maan pääkaupungissa, jossa oli yliopisto, valvenututta, myös suomenkielistä, väestöä ja oman ja vanhemman polven laajaa läheistä ystäväpiiriä, josta hän tunsi häismäistyvänsä monta. Hänen maaseutunsa oli kehittynyt joidenkin tuttaviensa. Hän tunsi sen aidot talonpoikaisyltäjtä ja suuret kartanot. Koskematonta luontoa hän osasi arvostaa ja kunnioittaa. Hän tahtoi olla metsän poika. Metsäporan pojat rakastivat kamppailua ja rohkeutta, ja rakasti häntä. Vasta meillä on nyt edellytyksiä ymmärtää näiden asenteiden merkitystä.

Mitä monitahoisempana hän esiintyy, historian mittayksikkö antaa meille mahdollisimman Kiven tausta ja ominaisuudet. Hänestä on kirjoitettu vähintään yksi kirja vuodessa viimeisten sadan vuoden aikana, ja hänen kirjojaan, runojaan sekä näytelmiään on tutkittu perusteellisesti.

Jos Aleksis Kivi olisi saanut elää vanhaksi, hän olisi Eino Leinon Helkavirsiensarjan ilmestymisvuonna 1903 täyttänyt 69 vuotta ja ensimmäisen maailmansodan syntymisvuonna 80. Hän lähellä meidän aikamme yhä elää.