Veijo Meri : Tuusulan rantatie

Tuusulan taiteilijasiirtola syntyi marraskuussa 1897, kun kirjailija Juhani Aho vaimonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin ja pikkupoikansa kanssa muutti nyt jo hävinneeseen huvilaan Tuusulan rantatien varteen, ja sen historia päättyi 8.6.1969, kun säveltäjä Jean Sibeliuksen puoliso Aino kuoli.

Tuusulan rantatien eteläpää oli kirjailijoiden hallussa. Jäljellä on vielä Suomen kansalliskirjailijan Aleksis Kiven kuolinmökki. Sen omisti hänen veljensä, köyhä räätäli. Hänen hoitoonsa parantumaton mielisairas ja aivan varaton 37-vuotias ylioppilas luovutettiin helsinkiläisestä mielisairaalasta keväällä 1872. Saman vuoden viimeisenä päivänä hän kuoli mökin peräkamariin sängyssä, saunassa tai joihinkin vetetyssä sklootissa. Aleksis Kiven hauta on Tuusulan hautausmaan eteläisessä laiteessa. Tämä tavallinen tinaselkäinen hautaristi seisoi kirkon etelä kellotapulin suojassa ja soitti välillä kirkon vihkiäismuistojuhlassa 1734 kirkolla musiikkia.

Tuusulan ensimmäisiin taiteilijoihin kuului myös kansanrunojen kerääjä, kansanrunonlaulaja ja runoilijan Juho Heikki Erkon tulo. Hän tuli Tuusulaan mennäkseen naimisiin jonkun nuoren tytön kanssa, mutta rakastui Löysikön nimiseen talon isäntään. Samassa Erkko, jo viisikymmenvuotias, tyytyi purki kilokilohin. Tuli tytöt: Erkko tolasin romaani. Vahak Kiven kuolinvuota, kiilautui, üstij purki kilokilohin. "Pesi tuuli mustat, limitti tuuli lensi pois", Erkko valitsi. Viisi vuotta hän siis tässä talossa. Hän kuoli 1906.

Suurin suomenkielinen runoilija Eino Leino tuli Tuusulaan 1924. Hän asui vuortelelen kolmessa tien varrella olevassa talossa, mutta pisimmän aikaa Halosenniemessä. Hänen ystävänään oli tuolloin tunnettu kuvanveistäjä Halonen. Leino oli silloin ollut jo pitkään runoilija Suomen kirjallisuuden historiassa. Tunnettuja ovat hänen teoksensa, kuten Kootut runot ja Helkavirsiä. Suomen kirjallisuuden historiassa hänen merkityksensä on ollut suuri.

Kuuluisa kirjailija ja runoilija Erkkolan talo ja talossa asunut Erkon suku olivat tärkeitä vaikuttajia Tuusulan alueella. Myös pianisti ja säveltäjä Sibelius asui pitkään Ainolassa ja piti siellä monet kuuluisat juhlat.

Taidemaalari Pekka Halonen, talonpojan poika kuten Erkkokin, rakensi järven piispaan niemeen taiteilijasiirtolan suurimman talon. Hän suunnitteli sen itse. Vaikka hän oli ollut Pariisissa Paul Gauguinin oppilaana, hänen taiteensa juuret olivat muualla, Italian renessanssissa. Hän halusi maalauksillaan luoda rauhaa ja harmoniaa.

Tien pohjoispäässä on vielä jäljellä taidemaalari Eero Järnefeltin englantilaistyyliinen huvila. Eero Järnefeltin isä oli suomalainen kenraali ja äiti Pietarin saksalainen aatelisnainen. Järnefeltin sisar Ainool oli Jean Sibeliuksen puoliso. Jos Halosta voisanaa nostat esiin, Ahtosen teemat tavallaan vievät maisemamaalariksi, Järnefeltistä tuli se muotokuvamaalari. Mutta paljon mielenkiintoa he tekivät pienikokoisia herkkiä akvarelleja. Näissä he kuvastivat läheistä Suomen luontoa ja sen tunnelmia.

Viimeisinä elivuosina Jean Sibelius ja rakensi sinne Ainolanasa. Hän ehti asua siinä 53 vuotta. Hän kuoli Ainolassa 91-vuotiaana 1957. Tuusulassa hän loi sinfoniansa, ehkä tunnetuimmatkin lukun ottamatta.

Rikkaita miehiä eivät Tuusulan taiteilijat olleet. Velaksi he rakensivat. He elivät parhaita mehusuosiaan. Kanerva syntyi, Haloselle kolkko talo, Haloselle kolme atelietta, Jokelan talo siirtyi ja Aholle koti me. Kiertävä hotellielämä ei enää käynyt päinsä. Oli aika rakentaa pysyvä koti.

Tuusulan rantatie Aleksis Kiven kuoltua kantaa edelleen kirjailijoiden, taidemaalareiden, säveltäjien ja muun kulttuurin pyhää tietä. Sen varrelle tulivat Suomen teatterin ja kirjallisuuden kaudet 1900 - 1910 ja sen jälkeinen elämäntievämme kansallisen kulttuurin nousun kaudella. Siellä on edelleen vaikuttavia kertakäyttöisiä suomalaisen taiteen saavutuksia.

Rakennukset, Erkkola, Halosenniemi ja Suviranta, jotka valmistuivat kaikki 1901, ja Sibeliuksen Ainola, 1904, niiden paljaat historiat ja atelietteet muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden Suomen kulttuurihistoriaa. Haluttiin olla omavaraisia matkailusta riippumatta, oikea kulttuuritausta, ja sen turviin myös kansakuntien pelastettu perinne. Tuusulan rantatie on kansallisromantiikan kauden keskus, jossa maalaissivistyksen johtajan J.V. Snellmanin periaatteiden mukaisesti onen kansan voima ja pelastus on enemmän sen kulttuurin kuin armeijan varassa.