Veikko Haakana : Kanava

"Harvinaisen elävä sanan taitaja, sästeellistä ja valikoiva murrekielen käyttäjä, herkkävaistoinen pojannielien tuntija ja ymmärtäväisesti hymyilevä humoristi." (Kaltio)

Sellainen on Veikko Haakana tässäkin mainiossa karjalaisen kyläyhteisön elämää viime vuosisadan loppupuolella kuvaavassa novellikokoelmassaan. Kaikki kirjan tarinat liikkuvat saman kylän vaiheilla, kuvaten kyläläisten jokapäiväistä elämää ja askareita nähdyn huumorin siivittäminä ymmärtäväistä ja sovittavasta, arvaatesta näkökulmasta. Laajin, muistovellin kertoo uskoo joken kanavanrakennuspuuhasta, jonk a alusssa Rautjärven erään suuren tulvan aiheuttaman eriarän niin että melkein kaikki kylän asukkaat joutivat lähtemään kodeistaan tulvaa pakoon. Niinpä pidetiin jämeri kokous, jossa päätettiin laskea järvi. Saatinpa palkatuksi mainio kanavamestariinkin työtä suunnittelemaan ja johtamaan. Kolmen talven kaivamisen jälkeen oli sitten kaikki valmista, vain myllytuupalaiset eivät halunneet siirtää myllyään peratun joen rannalta. Silloin tulivat kevättulvat avuksi. Vesi tulvi jälleen järvestä ja pehmitti myös kaivetun kanavan pohjaa, ja niinpä kuului vaan kova rytinä, kun työpato murtui ja vedet syöksyivät valtvoimina kanavaan. Sinne virta vei veden mukana myllytuupalaisten rakennukset, meni kaksi tytärtä ja 'Huononturhon Taavetitkin', mutta nämä kolme onnistui voittilaam kuuluisia kanavamestari sentään oman henkensä uhalla pelastamaan.

Herkullisen meheviä kerrontaa menneistä hyvistä ajoista!