Veikko Haakana : Kiva päivä ja muitakin jutelmia rintamaiden selkäpuolelta

Syrjäsilmin seurasin, miten Väiski ja Vilemon tulla taputtelevat siihen lähelle ja jäivät paljain jaloin seisomaan ja katselemaan touhujani. Väiskillä oli yllään lunkkuhousut, joiden perälauta oli jätetty käytännöllisesti auki, mutta Vilemonilla oli vain paita ruumisna verhona. Tämä oli ensimmäinen kolminkeskinen kohtaamisemme niin naapureksia kuin olimmekin. Omasta puolestani en silti pitänyt kiirettä kanssakäymisen aloittamiseksi. Väiski ymmärsikin samassa vaatimukset ja aloitti: — Mies vain kääntelee? — Niinhän tässä, vastasin tavoitteilen aikamiestem puhettapaa. — Mies se vain kääntelee kakkaroita? pitkit Väiski kysymystään. — Pitääpä käännellä. Sittapörö hävisi. — Oliko iso? — Tuollainen ... Näytin hänelle etusormen ja peukalon avulla suunnilleen, minkä kokoisesta otuksesta oli kysymys ja Väiski sanoi: — Aika pirulainen venkale! Katoha Vilemon ... (Katkelma teoksesta)

Kompassi näyttää suuntaa, samoin KOMPASSIKIRJAT – niistä löydät parhaat ja kiintoisimmat kaunokirjallisuuden valio teokset sekä viimeiset tutkimustulokset sisältävät haku- ja tietoteokset