Veikko Huovinen : Ympäristöministeri : ekotarinoita

Ekoihminen tulee tunnetuksi, hyväksytyksi ja suosituksi. Hän saa helposti virkoja ja toimia, jopa ilman jäsenkirjaa. Hän saa ystäviä ja iloista seuraa ja raikkaan aviopuolison. Ekoihminen ei haise pahalta, ja hän on muutenkin mukava.

Nykysuomen sanakirja määrittelee ekologia-sanan ''opiksi eliollisten olentojen mukautumisesta luonnolliseen ympäristöönsä''. Tätä asiaa — ihmislajin kannalta — tarkastelee Veikko Huovinen kirjansa seitsemästätoista kertomuksessa.

Kirjan monien mieleenpainuvien henkilöiden joukosta nousevat esiin muun muassa Erja-Sinikka Ellipson, eräänlainen messi, tulisieluinen peruskoulunopettaja Edegar Jupkki, joka opettaa asiasisrturinsa täysin omalla menetelmällään, ja mökkimies Folke Väätäjä, joka päättää saada talta vakuollisesti identiteettinsä. Varsin mainittava tapaus on siviilisankari Ossi Vatanen, joka ennätti lapsityönä riuhtoa ranteensa auki monenlaista työntekoa harjoittaessaan, niin myös ammattiluontaistieteilijä Tuneki, joka ealeessaan ennätti tehdä miltei kaikkia töitä ja imeä itseensä kaikkia myrkkyjä, mitä herrat olivat keksineet. Mutta mainittavin kaikista on tietysti vastanimitetty ympäristöministeri, joka uudessa työhönueessaan pohtii virkansa haasteita.

Ympäristöministeri on riemastuttava, ärsyttävä, ajatuksia herättävä kirja, jossa Veikko Huovinen tutkailee monimielisesti tärkeitä ja ajankohtaisia asioita.