Veikko O Haakana : Kiva päivä ja muita jutelmia rintamaiden selkäpuolelta

Syrjäsilmin seurasin, miten Väiski ja Vilemon tulla taputteIivat siihen lähelle ja jäivät paljasjaloin seisomaan ja katselemaan touhujani. Väiskillä oli yllään lunkkuhousut, joiden perälauta oli jätetty käytännöllisesti auki, mutta Vilemonilla oli vain paita ruumiinsa verhona. Tämä oli ensimmäinen kolminakeskeinen kohtaamisemme niin naapuruuksia kuin olimmekin. Omasta puolestani en silti pitänyt kiirettä kanssakäymisen aloittamiseksi. Väiski ymmärsikin asemansa vaatimukset ja aloitti: – Mies vain kääntelee? – Niinhän tässä, vastasin tavoitellen aikamiesten puhetapaa. – Mies se vain kääntelee kakkaroita? piktitti Väiski kysymystään. – Pitääpä käännellä. Sittepä hälä hyväsi. – Tuollainen... Näytin hänelle etusormen ja peukalon avulla suunnilleen, minkäkokoisesta otuksesta oli kysymys ja Väiski sanoi: – Aika pirulainen venkale! Katoha Vilemon... (Katkelma teoksesta)

Kompassi näyttää suuntaa, samoin KOMPASSIKIRJAT – niistä löydätte parhaat ja kiintoisimmat kaunokirjallisuuden valio­teokset sekä viimeiset tutkimustulokset sisältävät haku- ja tietoteokset 3:–