Veikko Pitkämäki : Raivaajan kirot

Tämä on romaani suoraan pirtin pöydältä. Tämä on kirjoitettu siinä ympäristössä jossa sen kuvaamat ihmisetkin elävät, asutustilalla, illan ja yön tunteina kun raivaajan työt ovat ohi.

Turhia hienostelematta ja mainetta etsimättä Veikko Pitkämäen 'Raivaajan kirot' puhuu avoimesti ja kaihtamatta asutustilallisen vaikeuksista, siitä vääryydestä jolla hänet yritetään tukahduttaa ja lyödä maahan, siitä kateuden ja pahansuopaisten miesten, siitä joka yritetään epäillä pienn kyläkunnan ihmisten enemmistölle, siitä pelistä jossa aitos totuudenpuhu ja kohtaa naamiomiehen.

Kertomus Eetu Rauhalan vaiheista ja hänen tulossa olevan kirjansa odotuksesta on kuitenkin vakavuutensa ohella myös hauska. Pitkämäki kirjoittaa rehevää ja omintakeista kieltä ja antaa myös huumorin kukkien vapaasti kukkia minne sitten juurtuvatkin.

Ennen tätä tarinaa Eetu Rauhalasta Veikko Pitkämäki on julkaissut saman henkilön aikaisemmista kohtaloista kertovan romaanin 'Ääni korvesta' sekä — niin kuin hän itse sanoo — pienen hymypillerin nimeltä 'Ihana välipala.' Nämä kaksi teosta Pitkämäki on myös itse kustantanut ja levittänyt niitä kymmeniin tuhansiin paikkakunnilta toiselle liikkuen ja kaukana kirjallisuuskeskustelun polttopisteistä.