Veikko Rissanen : Kipinöivät yöt

Kipinöivät yöt -teoksen miehet ovat omimmillaan erämailla samotessaan ja vesillä liikkuessaan. Kirjan viidestätoista eräkertomuksessa kuvataan nuorukaisia ja ikämiehiä, jotka polvenkorkuisesta asti ovat eläneet sovussa luonnon kanssa.

Veikko Rissanen kartoittaa hienovireisesti henkilöidensä mielenmaiseman. Yksinäisen Markon, joka ihailee erakko Pelle Kankaista, jolle yksinolo oli vapaaehtoista. Keskenkasvuisen Ahdin, joka mielisi maailmalle mutta jonka pitää pysyä pöllinteossa. Sotamiehen, joka varuskuntakaupungissaan haaveksi tuulastuksesta. Hauta-ahön vanhan isännän, joka harvoin toive nähdä Pampyölän kansamit jää toteutumatta. Mitrosen ja Autin, jotka syksyöittäin hämäävät hanhia samalla suolla erehtymättä koskaan toistensa reviirille.

Täysiveriselle erämiehelle luonnossa liikkuminen on vähintään yhtä tärkeää kuin saalis. Tuntikausia kestänyt kettujahri saattaa jättää mielen tyhjäksi kuin tikan kolo, vaikka metsästäjän olla roikkuisi komea reppulainen. Verkkoon sotkeutunut sinisorsa voi herättää kalamiehen pohtiskelemaan koko elämän tarkoitusta. Sen Kipinöivät yöt näyttää upeasti toteen.