Veikko Rissanen : Ruskan palo ja havulintu

Tukit uivat lakkaamatta miehen ohitse. Ne sanovat hänelle: mene sinne mistä tulemme. Mies menee ja ottaa haulikkonsa ja koiransa ja lähtee. Hän menee metsästämään, mutta se ei ole tärkeintä; hän haluaa vapautua jostakin ampumalla haavoittuneen metson, päästämällä irti katiskaan joutuneen riekon. Hän samoaa korpia löytääkseen sieltä ratkaisun ongelmiinsa, kohdatakseen rankkojen olosuhteiden jalostaman miehen, joka osaisi kertoa jotakin paljastavaa tästä elämästä.

Veikko Rissasen kolme aikaisempaa teosta — »Sininen siipeili», »Yli kankaan ja kosteikon» ja »Tuulasytö» — osoittivat, että hän osaa kuunnella luontoa, tajuta sen syvällisen olemuksen. Nyt eräpolkujen tapahtumiin ja tunnelmiin yhdistyy entistä syvempää elämänkatsomuksellista mietiskelyä, joka erämaiden hiljaisessa äärettömyydessä kohdistuu pieniin ihmisiin ja heidän touhuihinsa.