Venla Luja : Pikku Päivikki

Päivikki on jäänyt varhain orvoksi, eikä ole saanut muuta perintöä kuin äitinsä hyvät opetukset ja isänsä musikaalisuuden. Hän tuntee monesti itsensä suurillisen yksinäiseksi, eikä häntä silloin voi lohduttaa mikään muu kuin oma viulu. Sille hän kertoo ikävänsä ja pettymyksensä, ja se soi aina samassa sävelajassa hänen kanssaan. Ja jos hän joskus on oikein yltäkylläisen iloinen, on viulu silloinkin hänen paras ystävänsä: se ei kadehdi eikä keskeytä hänen puheitaan, se vain säveltää, pulppuavat vallattomana sy sydämestä alati kun tyttöiseni sormet kilpailee liikkeellä soutavan jousen kanssa. Monenlaisten vaiheitten jälkeen Päivikki pääsee suureen kartanoon, jonka lapsista tulee hänen leikkitovereitaan. Kaikki olisikin oikein hyvin, ellen liikeä Agnes-täti katkeroittaisi vaatimattoman ja avuliaan tytön elämää. Kun häntä vielä ilman syytä epäillään varkaaksi, karkaa Päivikki tuntemattomiin kohtaloihin, joissa hänen ainoana turvanaan ja seuranaan on viulu. Hän kokee monta vaarallista seikkailua, mutta löytää vihdoin jouksi itselleen onnellisen kodin.