Venny Kontturi : Paperikengät

RUUKINKUJAN, KANKURIKELLON ja KARIKKOISTEN VUOSIEN Viira elää Venny Kontturin uudessa romaanissa välirauhan ja jatkosodan raskaita vuosia. Perhesuhteet ovat pysyneet ennallaan — äidin liioiteltu huolenpito, Kustin nuuka ja hurskasteleva käyttäytyminen ja Paten epämääräinen, työtä välttelevä oleilu Viiran huolehdittavana. Arki on kuin muuri kaiken sen edessä mitä Viira haluaa ja mihin hän tahtoo uskoa. Hän ihmettelee itsekin, onko kaikki tosiaan niin yksinkertaista — ihmisen on rakastuttava, tehtävä lapsia ja kestettävä kaikki — mikä tulee kestettäväksi.
Viiran elämässä tapahtuu kuitenkin muutos: Inki saa pikkuveljen, Jukan. Asiat on harkittava uudelleen. Viira kasvaa ihmisienä vaikeuksien ylitse, hän vaihtaa työpaikkaa, hakee uutta kiinnostavaa ja kamppailee säilyttääkseen otteensa. Se ei ole helppoa: Pate on jätettävä tämän vastuuttelusta huolimatta. Kun Viira etsii tietään, elämän arki ottaa väliin kapeutetyn syynsä ja kun kuka ja antautuu uutterasti senkin rutiinisuudelle.
MUUTOS on kuitenkin mahdollista, kun Viira huomaa että vihaakaan ei tarvitse kantaa yksin, että rakkaus on elämän arvoisin lämpöä päivittäissateen ja sodan synkän pilven alla. Viiralla on edessään valoisia nuottimia.