Vera Inber : Melkein kolme vuotta : Leningradin päiväkirja

Päiväkirja piiritetystä Leningradista

Leningradin ensimmäisessä ilmapommituksessa syyskuun 9. päiv 1941 tuhoutuvat täydellisesti Baladajevskin elintarvikevarastot, josta sitten johtui hirveä nälänhätä saksalaisten täysin saartamassa kaupungissa. Lentohyökkäysten ja niitäkin kauheamman tykistötulen, hävityksen ja kuolemankin keskellä puistot loistivat syysvärissään. Elämänhalu ei sammunut. Konsertteja ja teatterinäytäntöjä annettiin, mutta sieltä soivat jo tyhjenemisen merkkijä.
Joulukuussa ei radio toimi, puhelimet on suljettu, sanomalehdet eivät enää ilmesty kuten ennen, asukkaat idän kiinnitetyt kalvosin taloja seinille kiinnitetyt lehdet tiedottavat viimeisimmistä uutisista. Ihmisiä kuolee nälkään ja sortuviin rakennuksiin. Ruumiita ei enää haudata, ne kannetaan röykkiöiksi Karpovka-joen rantaan, ja haudankaivajat kaivavat hautoja vain leivästä. Tammikuussa on syöty jo kissat ja koiratkin. Asukkaat kulkevat huojuein heikkoudesta, vihreänkeltasenia kasvoillaan. Kaiken lisänä on vielä kova pakkanen, toisinaan 40 astetta. Välillä liikkuu ilahduttava huhu, että Amerikasta on lähetetty Muurmanskin elintarvikkeita Leningradia varten, mutta miten ne saadaan täydellisen saarron läpi...
Leningrad, suurkaupunki, oli helittämättömien taisteluiden rintama melkein kolme vuotta.

VERA INBER, neuvostovenäläinen kirjailijatar, on kotoisin Odessasta ja naimisissa lääketieteen professori Ilja Davidovitš Inberin kanssa, joka sodan puhjetlna nimitettiin ensimmäisen lääketieteellisen instituutin johtajaksi Leningrädin. Täältä kirjailijatar pitää päiväkirjaa, joka nyt on ensimmäistä kertaa julkaistu suomeksi. Tämä teos on ainutlaatuisen tapahtumien silminnäkijän pääosin toisen maailmansodan, meiltä lähetteitä rintamalta.