Vera Panova : Vuodenajat

Vera Panovan toinen suomeksi ilmestyvä romaani, joka julkaistiin alkukielellä vuoden 1953 lopussa "Novoy Mir"-aikakauskirjan kahdessa numerossa ja keväällä 1954 kirjana, on kotimaassaan herättänyt enemmän huomiota kuin mikään toinen kaunokirjallinen teos vuosikausiin. Kuukaudesta toiseen siitä ovat kirjoittaneet niin sanoma- kuin aikakauslehdet, ja se on ollut kiihkeiden väittelyjen kohteena kirjailijain ja lukijapiirien kokouksissa.

"Vuodenajat" on oikeastaan kollektiiviromaani, kuvaus siitä, mitä eräässä Neuvostoliiton teollisuuskaupungissa tapahtuu yhden vuoden — kahden uudenvuoden välisenä — aikana. Pääpaino on kuitenkin, kuten tekijän aikaisemmin suomeksi ilmestyneessä romaanissa "Matkatoverit", ennen kaikkea ihmissuhteissa. Päähenkilönä on Dorofea, joka vallankumouksen jälkeen on nuorena maalaistyttönä tullut Enskin kaupunkiin. Hän on uuttera, lämminsydäminen ihminen, joka kaupunkineuvostossa johtavaan asemaan kohottuaan toimii ennen muuta ihmisenä lähimmäistensä hyväksi.

Inhimilliset suhteet kaikkessa moninaisuudessaan, sekä valo- että varjopuolineen, kuvastuvat Panovan suuressa romaanissa, Dorofean henkisesti mittavan hahmon pitäessä koossa monihahtoista juonta. Suomalaiselle lukijalle teos tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua nykyvenäläiseen elämään, neuvostoiihmisiin ja heidän pyrkimyksiinsä. Kirjailija on objektiivinen, silottelematta epäkohtia hän antaa rehellisen kuvan esittämästään, ja romaanin ainoa tendenssi on valoisa elämänmyönteisyys, myötätunto niitä kohtaan jotka työskentelevät rehellisesti elämän hyväksi — loputtoman, ikuisesti nuoren, alati uudistuvan elämän hyväksi.