Vesa Pekka Kontinen : Tuoksupelin teoreettisia näkökohtia

Se oli syntynyt 50-luvun lopulla siman aikaan Unijoella, joka on paremmin tunnetun Sanzu-joen sivuhaara. Tuon hitaasti virtaavan joen toisella puolella asui paljon harakoita korkealla haapapuissa; haapojen lehdet taputtivat Sille, harakat vain nauroivat. Se kasvoi pienessä maatalossa ja ponnisti sieltä vaivoin ensin kehnoksi tutkijaksi ja myöhemmin fysiatriksi asti. Fysiatrin leipätyöstä tuo mies on jäämässä pian eläkkeelle. Kaiken muun ohessa, kaikessa hiljaisuudessa, mukana ovat kulkeneet kirjoittaminen ja kuvataide. Näitä sen taiteita sävyttävät japanilaisen kulttuurin mytologiat ja kauneus, joita tuo on oppinut japanilaiselta vaimoltaan, teemestarilta; jo on oppinut tunteman teen, tuoksujen ja soturin teitä.

Tässä kirjassa on runoja kamalasta nykymaailmasta ja entisistä kamaluuksista kirjoitettuna vuoden 2025 ja alkuvuoden 2026 aikana. Niissä kuvastuvat sodan hirveys, muiden kahakoiden pahuus, ihmismielen vääryys, kaipaus ja rakkaus. Etukannen kuvassa on öljyvärimaalaus kimonoon puetusta nukesta asetettuna historiallisen Naran kaupungin avaraan puistomaisemaan.