Viktor Astafjev : Paimenlaulu

Luutnantti Boris Kostjajev on sotilas ulkonaisesti sekä sydämeltään. Varauksetta hän pyrkii sodassa voittoon ja on vakuuttunut loppuun asti sen välttämättömyydestä sekä omasta valmiudestaan kuolla sen edestä. Mutta hänen sydämessään on tilaa myös syville rakkaudentunteelle – joka on melkein kuin kamarimusiikkia sodan sinfonian keskellä, kuin lyyristä paimenlaulua.
Boris Kostjajevin joukkue on vallannut pienen kylän. Uhrien joukosta sotilaat erottavat vanhan pariskunnan, kolhoosin entiset paimenet, jotka vielä kuolinhetkellään ovat syleilleet toisiaan. Ja ikään kuin näiden kahden elämästä ikäksi erkaantuneen ihmisen voimasta syntyy tarina toisen miehen ja toisen naisen elämästä ja rakkaudesta, äkillisestä ja väkevästä intohimosta. Se rakkaus on lyhyt, vain silmänräpäys sodan pauhussa, mutta se seuraa heitä elämän loppuun saakka.

Kirjailija itse on nimittänyt romaaniaan nykyaiseksi pastoraaliksi. Tämä pastoraali on kertomus sodasta, kertomus siitä miten sota raastaa ihmiset, vie heiltä perheen, kodin ja normaalit ihmissuhteet. Mutta ei siltikään pysty tuhoamaan kaikkea heistä itsestään.