Vilho Hirvi : Koulutuksen rytminvaihdos : 1990-luvun koulutuspolitiikka Suomessa

1990-luvun avainsana on ollut muutos, niin on myös koulussa ja koulutuksessa. Siellähän pitäisi tehdä tulevaisuutta, ei vain reagoida passiivisesti tapahtuvaan kehitykseen.

Koulutuksen muutos koskee kaikkia ja kaikkea: oppilaita, opettajia, vanhempia, oppilaitoksia, hallintoa ja koulun kehittäjiä. Tarvitaan tietoa yhteiskunnan kehittymisestä, tarvitaan tahtoa ja kykyä omaan muuttumiseen sekä selvyyttä suunnasta, johon yhteistä koulutuksen laivaa luotsataan.

Kasvatustieteiden tohtori Vilho Hirvi käsittelee tässä teoksessaan 1990-luvun koulutuspolitiikan murrosta. Hän on itse muutoksen tekijä; hän on nähnyt muutoksen kokonaisuudessaan aitiopaikalta. Vilho Hirvi toimi Opetushallituksen pääjohtajana 1991-1994, opetusministeriön kansliapäällikkönä hän on ollut vuodet 1995 alusta alkaen. Kirja kuvaa uudistusten taustaa, kuinka rytmihäiriöistä kehitystä selvitetään ja kuinka toteutettuja ja avaa suomalaiseen koulutuspolitiikkaan tähtääviä mahdollisuuksia.

Vilho Hirvi kysyy keskeisen kysymyksen: muuttuuko koulu todellakin uudistupolitiikan myötä? Rakenteiden muuttuminen ei riitä, erityisen tärkeää on koulun hengen – koulun mentaalisten rakenteiden – muuttuminen tämän ajan ja tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti. Monia muutoksia tässä suhteessa on yritetty aiemminkin. Onko nyt aika kypsä sellaiselle koululle ja koulutusajattelulle, joka vie suomalaiset oppimiskykyisinä ja henkisesti vahvoina tulevaisuuden todellisuuteen?