Viljo Kajava : Nuoruuden aamu ja ilta

Viljo Kajavan romaanin päähenkilö on nuori nainen, joka elämässään yksin jääneenä luo katseen menneeseen ja antaa muistojen kulkea silmiensä editse. Hän on vanhan suvun jälkeläinen, vanhempiensa ainoa lapsi. Vauras ja vehmas kartanoympäristö on ollut hänen lapsuutensa maailma, siinä maailmassa hän elää edelleenkin läheisten piirii harvennuttua hänen ympärillään. Oikeastaan hän on aina ollut yksin. Hänen muistoissaan on sijaa vain harvoille ihmisille: levottomille naisille, omaan maailmaansa sulkeutuneelle äidille, joillekin ystäville. Hänen onnellistamat lapsuudennmuistoista liittyvät koulumatkoihin yhdessä naapurin pojan — "Sorsanpojan" — kanssa. Hän kokee ensimmäisenä rakkauteensa, joka jää hänen ainoakseen. Juuri kun hän on elämältä jotain saamassa, se temmataankin hänen ulottuviltaan: lapsuudenystävä, rakastettu, vanhemmat. Ja niin hän lopulta jää yksin lehtevien puiden maisemaan, autioituneeseen, jo vanhuuttaan rapistuvaan kartanoon, jonka hän aikanaan jättää sinne enää palaamatta.

Viljo Kajavan romaani on naissielun tutkielmana herkkää ja hienoa työtä. Sen kerronnassa tuntuu välitön lyyrillinen kosketus; omalaatuinen, syksyisen kuuluisa tunnelma levittäytyy sen ihmisten ja maisemien ylle. "Nuoruuden aamu ja ilta" edustaa kertomakirjallisuudessamme epätavallista ilmaisun ja aihekäisttelyn hienostuneisuutta.