Viljo Kajava : Suljetuin silmin : runoja

Suljetuin silmin syvempään kuin avoimin näin.

Viljo Kajavan runoudessa ei ole enää mitään hapuilua. Hän on löytänyt itsensä, hän on nähnyt maailmansa, hän on luonut oman runomansa lyriikkaamme, ja hänen tehtävänsäkin on nyt: vain syventää sitä. Hänellä on tallella kaikki ne ominaisuudet, mitkä ovat antaneet leimansa hänen aikaisemmille kokoelmillleen: herkkyys yhdistyneenä miehiseen voimaan, ehdoton yksinkertaisuus häikäisevään kouraisuuteen ja tajuntaan. Ja kerta kerralta nämä ominaisuudet hänessä syvenevät ja suurutuvat.

»Suljetuin silmin» on kovia kokeneen runoilijan kirja, mutta runoilijan, jolle elämän oleelliset kysymykset hänen kohdatessaaankin selviämässä. Hän on menettänyt kalleimpansa, ja runot tästä menetetyistä lapsesta ovat hellyydessään, koruttomuudessaan, yksinkertaisuudessaan surussaan sydäntäriipaisevia. Mutta runojen tunto kasvaa ja tekisi mieli sanoa, että juuri rakkaus on Kajavan uuden kokoelman kantavin voima, rakkaus, joka muuntuu ymmärtämykseksi, hyväksymiseksi, kohottavaksi, melkeinpä avartavaksi. Mutta se ei ole ainoastaan ulkonaisesti näkyvintä rakkautta, mutta sen koskettuvimman äärimmäistä, mitä Kajava kuvaa, inhimillisessä, menetyksen painavassa salossa.

»Suljetuin silmin» on aidosti suomalaista, yksinkertaisuudessaan syvällistä runoutta.