Ville Hytönen : Karsikkopuu

Takakansi

Siihen syntyi pelto, pellon viereen reuna. Reunasta kumpusi metsä ja metsä loppui kylään. Kylässä kaikki katsoivat peltoa ja pelto tuotti viljaa. Kun ohikulkija sitä katsoi, hän muisti tuoreen leivän kylän kinkereillä ja kun pelto ja metsä paloivat, kyläläiset muistivat myös reunan. Silloin reuna oli jo kadonnut, ohikulkija piteli sitä salaa mielessään.

Esittely

"Karsikkopuuhun kaiversin vainajan nimikirjaimet sekä kuolinvuoden. Tällä kuollut liitettiin vainajien yhteisöön ja estettiin paluu elävienjoukkoon. Kalmismaalla karsikkopuusta saattoi pudota oksa haudan päälle. Se ehkä maatuisiihen tai sitten tuuli vei sen mukanaan, mutta ihmiskäsi ei oksaa voinut poistaa. Se oli minun karsikkopuuni."

Kokoelman runoissa ajaudutaan muinaiseen Itämeren kulttuuriin, Vienan Karjalaan ja Ruijanmaalle saakka. Teos hakee kansanperinteen yhteyksiä nykyaikaamme, myyttien ja esihistoriallisten mullistusten vaikutusta ajatteluumme. Se pohtii kannatteleeko taivaankantta maailmantammi, kaksi tornia vai kuihtuva karsikkopuu.