Vincent van Gogh : Kirjeitä veljelleni

"Elämässä niin kuin piirtämisessä on joskus toimitettava nopeasti ja varmasti, iskitettävä asiaan kiinni tarmolla ja vetäistävä ääriviivat salamannopeasti. Silloin ei sovi epäröidä eikä epäillä; käsi ei saa vapista eikä katse harhailla, vaan sen on pysyttävä nauliutuneena siihen mitä edessä on. Ja siihen on uppouduttava niin että paperilla vähän päästä on jotain mitä siinä ei aikaisemmin ollut, ja jälkeenpäin tuskin tietää miten se on siihen ilmestynyt. Miehen tehtävä on toimia nopeasti, ja kaikenlaista joutuu kokemaan ennen kuin se on mahdollista. Perämies onnistuu joskus käyttämään myrskyä hyväkseen sen sijaan että joutuisi sen voimasta haaksirikkoon. Minä en ole tällaista estinyt, se on tullut osakseni ja minä olen siihen tarttunut." Näin kirjoitti Vincent van Gogh vuonna 1882.

Vincent van Goghin elämä oli lyhyt ja traaginen; yleisessä tietoisuudessa hänestä on tullut hullun ja onnettoman neron ruumiillistuma. Nämä häkellyttävän suorat ja nöyrät kirjeet paljastavat kuitenkin aivan uusia puolia kirjoittajastaan. Kirjeiden ajallinen kaari on mittava, niistä kasvaa samalla taiteilijan elämäkerta, hänen itsensä kirjoittamana.