Vladimir Majakovski : Valitut runot ; Kuinka säkeitä valmistetaan

"Hyvä herrasväki, ei runous ole ainakaan tilkkutäkki. Ei sitä tehdä pakoittisijain viiden sentin mittaisista oivalluksista. Eikä sitä kirjoiteta yliopistossa jambjea hautoen filologin mielellä. Runous on joka päivä uudesti rakastettua sanaa." Tämän runoilijanaohjelmansa Vladimir Majakovski (1893-1930) julisti 1914 nuorena rämpälefuristina, joka komealla ja karheankantavalla äänellä julisti rakkaudestaan runoelmisssa Pilvi housuissa ja Selkärankahuilu.

Nämä runot eivät kuitenkaan ole vain hänen oneusastaan, eivät vain jättiläiskokoisia omakuvia, ne ovat myös sosiaalisen mielen ja sosiaalis häänän kuvaa - niin kuin hänen myöhempi poliittiseti averkkaat runonsa ovat polemiikin ja arvokkaan arvotuksen. Nyt nimettiin kokoelmaan suomennoksia, joista useimmat ovat kaikki Arvo Turtiaisen suomentamia, Majakovskisen kiteyttäjiä, Aleksander Pushkinille ja Sergei Jeseninille omistetut surut, Niteeseisenssistä innoittunut Iljits Leninin ja puupan Majakovskin sytyttävä laaja essee, jossa runoilija perustelee runokäsitystään. Komea Annahovan valssi on mukana, jonka ansiosta Tuomas Anhava etunimien Majakovskin tuotannon esittelyn - suomennosvalikon ja Arvo Turtiaisen esittelyn - sisälty suureen valikoimaan suomennoksia, näin syntyy monen pinnan komean lepsivalikoivan runoilijasta, jonka tuotanto on edelleen täytää nykykirjallisuutta, edelleen näyttää suuntaa. Ja kuva on näköinen: Majakovskin vulkaaninen sanonta löysi Suomesta oivaltavan tulkin: Arvo Turtiaisen Majakovski-suomennokset ovat täyttä runoa, ja täyttä Majakovskia.