Vladimir Nabokov : Nikolai Gogol

Nabokov aloittaa terävän ja epäsovinnaisen Gogol-monografiansa Gogolin kuolemalla ja päättää hänen syntymäänsä. Näiden ääripisteiden välillä hän epäakateemiseen tapaansa käsittelee Gogolin nuoruuden, hänen kiinnostavat Pietarin-vuoten­sa sekä levottoman kypsyyskauden, jolloin Gogol vaelteli ympäri Eurooppaa käyden kotimaassa vain hätäisillä vierailuilla. Tutkielman päähuomio kohdistuu Gogolin kolmeen tärkeimpään teokseen: näytelmään Reviisori, romaaniin Kuolleet sielut ja kertomukseen Päällysviitta. Nabokov tutkii teosten rakennetta ja Gogolin tyylin ominaispiirteitä, osoittaa Gogolin nerouden omalaatuisuuden ja irrationaalisuuden ja ennen kaikkea kumoaa käsityksen, että Gogol olisi 'realisti', 'todellisuuden kuvaaja', ja sellaisena 'Venäjän Dickens'. Tämän kaiken Nabokov tekee tavalla, joka vahvistaa hänestä prosaistina saatua kuvaa; ylivoimaisen elegantisti, vastaansanomattoman älykkäästi ja hauskasti. Tutkielmansa loppuun Nabokov on lisännyt kronologisen yhteenvedon Gogolin elämänvaiheista.