Vladimir Nabokov : Silmä

Nabokovmaisn kaikista Nabokovin suomennetuista teoksista — tiivis pienoisromaani, jonka lukemalla saa luotettavan kuvan vuosisatamme merkittävimpiin kuuluvasta kirjailijasta.

'Silmän' keskushenkilö on venäläinen emigrantti Smurov, nuori mies, joka juuriltaan repäistynä, alati itseään tiedostavana tuntee elämänsä tarkoituksettomuuden tuskalliseksi. Hän ajautuu itsemurhayritykseen ja vaikka hän epäonnistuukin, hän vapautuu omasta identiteetistään ja ryhtyy katselemaan itseään ulkopuolisen tarkkailijan tavoin. Eri ihmisten seurassa hän kokee itsensä joka kerta erilaiseksi roolihahmoksi, jokainen ihminen muodostaa omanlaisensa peilin, heijastaa Smurovin kuvan oman persoonallisuutensa kautta takaisin Smuroviin. Näin Smurov joutuu monessa alakuloisiksi kuin hopenen erilaisen kuvan äärelle, missä eri ulkopuoleisen maalaamat kuvat eivät enää innotomisesti toistaen monistamisia kuvia Smurovista ja kokee synkkää tutkijan iloa. Yksi peili muodostuu kuitenkin toisia merkitsevämmäksi, nuoren emigranttikunoatteren käsitys Smurovista. Naisesta tulee peili, joka yhdistää erilaiset kuvat. Pettyneen rakkauden tuska ajaa Smurovin julmimman onnettomuuden partaalle, miellyttävää aave-elämää uhkaa hyytyä todellisuudeksi, kaikki kiduttavat tunnot palata. Smurov pelastautuu viime hetkessä käymällä huoneessa, jossa oli ampunut itseään; luodinreikä on seinässä, kaikki on taas hyvin...

"Minä vannon, minä vannon että olen onnellinen. Olen tajunnut että ainoa onni tässä maailmassa on tarkkailla, vakoilla, pitää silmällä, tutkia itseään ja muita, ei olla mitään muuta kuin hiukan lasimainen, hiukan verestävä, rävähtämätön silmä."