Will Eisner : Näkymättömät ihmiset

Minua kaupungin kaduilla ympäröivien ihmisten nimettömyys on askarruttanut mieltäni nuoruudestani varhaisteini-ikään ja päivistä lukien. Suurkaupunkilaisten välinpitämättömyys toisiaan kohtaan tuntui ristiriitaiselta sen yleisesti hyväksytyn ajatuksen rinnalla, että kaupungit luotiin ihmisten turvallisuuden vuoksi. Todellakin, mitä enemmän aikaa vietin kaduilla sitä selvemmin havaitsin, kuinka huomaamattomin osin virtaavat ihmiset olivat. Kasvaessani hyväksyin tämän normaalina, suurkaupungin elämään kuuluvana ilmiönä. Vasta vuosien päästä minulle valkeni, miten laajalti tämä raaka rationaalisuus oli levittäytynyt ja kuinka ihmiset usein hyväksyvät, jopa toivottavat tervetulleiksi, näkyvästi mielettömyyden keinoina selviytyä kaupunkielämän vaivoista.

Pincus, "Turvapaikan" päähenkilö, on kooste monesta, joka lähes huomaamatta on kulkenut ohitseni. Sijoitin hänen tarinansa 1930-luvulle, koska se oli aikaa, jolloin elämä tuntui yksinkertaisemmalta ja kaupunkielämän virtaukset helpommin määriteltäviä. Vuosien vieriessä ja nykyvaltavasti yhteiskunnallisen koneiston kasvaessa ei ole juuri muuttunut mikään tila. Tänään, enemmän kuin koskaan, nämä näkymättömät ihmiset ovat yhä asuttavat kaupunkiamme.