William Golding : Merimatka

Nykyklassikon teos valtataistelusta, pahan syntyä ja vaikutuksia analysoiva vivahteikas romaani

William Goldingin esikoisteos 'Kärpästen herra' (1954) hätkähdytti ilmestyessään tulevaisuudenkuvillaan. Se kuvasi ihmisten valtataistelua ja aggressiivisuutta eristetyssä yhteisössä antaen pessimistisen kuvan ihmisistä.

'Merimatta', joka ilmestyi vuonna 1980 sai Englannin Bookerpalkinnon, on rakenteeltaan ja teemoiltaan samantapainen, mutta optimistisempi ja ilmapiiriltään kevyempi. Näyttämönä on Saarivaltio, jonka kulttuurielämä raitistui Englannin merillä tapahtuvan nuoren valaan alkuajoille.

Päähahmon Pierren kohtalosta liikkeelle piirtää nuori Talbot tarkkaa kuvaa laivalta, uskomuista ja tapahtumista. Talbot poikkeaa useimmista Goldingin henkilöhahmoista: hän on 'normaali' mies, puhdasmielinen, huoleton yläluokan jäsen, joka haluaa vain nauttia elämästä, mutta aiheuttaa kuitenkin tahattomasti pahaa. Matkan aikana hän joutuu voittamaan ylpeytensä ja kasvaa vakavampaan ja vastuullisempaan ihmisyyteen.

Pahan lähdettä edustaa laivan kapteeni, kiivas, kova mies. Kapteenin asenne heijastuu koko miehistöön, ja hänen vihansa saa katkerasti kokea nuori naiivi pappi Colley, joka kokee itsensä havaitsemattomaksi messupuvussaan, mutta pettää itseään liioittelemalla tärkeyttään. Colleyssa on myös taiteilijaa: hän näkee omalaatuisia mielikuvia ympäristöstään, pohtii meren mittaamattomia syvyyksiä ja tiedostamattaan etsii elämästä myös taintoja.

Neptunus-juhlasta muodostuu kirjan käännekohta. Tilaisuus, hysteerisin hillitön puolimyytinen riitti, on surta pahuuden riemujuhlaa. Sen vaiheet tapahtumat muodostuvat lukijalle voimakkaaksi elämykseksi johdattaen tutkimaan läheltä Goldingin syvällistäoutavaa ihmiskuvausta, hyvän ja pahan tulkintaa, elämisen arvoituksia.