William Kennedy : Karhiainen

USA:n kriitikot palkitsivat Karhiaisen vuoden 1983 parhaana kirjana. Vuonna 1984 se sai arvostetun Pulitzerin palkinnon. William Kennedy sai odottaa menestystään pitkään. Mutta viimein se tuli, ja Karhiainen on maineensa ansainnut. Francis Phelan, entinen työmies ja baseball-tähti, nyt ikääntynyt pummi, juoppo, paha tapaus, tappajakin, palaa vuonna 1938 kotikonnuilleen Albanyyn, joka on New Yorkin osavaltion pääkaupunki, 'uhkapelin ja synnin, hyvän ja halpamaisen politiikan, rikkaiden ja työn, rötösten ja moraalisten kaupunkien koti', kuten kirjailija itse sanoo. Francis pestautuu hautuumaalle keikkahommiin. Jäätyneen multakerroksen alla: se päivä 22 vuotta sitten jolloin hän vaippoja vaihtaessaan pudotti vastasyntyneen poikansa lattiaan ja lähti kotoaan, koko elämä niiden parissa, joilla 'ei oo muuta säästämisen arvoista kun tämä nahka, ja sehän on jo päällä' — mutta ihessä on enemmän voimaa kuin päälle näkyy. Niin Helenissäkin, Francisin kumppanissa, joka yhä muistaa oman odinsa ilolle. Karhiainen on kuuluas ihmisen ylistys, hauska ja samalla uljas romaani.

'Parhaita nykyamerikkalaisia romaanikirjailijoita.' Newsweek 'Mieleenpainuva, erinomainen.' Saul Bellow 'Kulkee suoraan luuhun ja ytimeen.' New York Times