Wolfgang Altendorf : Kahden harharetki

Ei ole aivan tavallista, että sotilas kokee rintamasodan kaikki vaarat ja vaivat yhdessä vaimonsa kanssa. Mutta Wolfgang Altendorf, joka oli luutnantti Saksan sodanaikaisessa armeijassa, oli mennyt naimisiin Irmelinsä kanssa sodan aikana ja he olivat päättäneet pysyä yhdessä tapahtuipa mitä tahansa. Reinin toisella puolen olevan sillanpääaseman, hajoavan rintaman viimeisen kärjen, murtuessa amerikkalaisten panssarien edessä ja puolustajien joutuessa vetäytymään alkaa mielikuvituksellinen ”kahden harharetki”. He tarpoivat sodan sekasortoisten melskeiden läpi milloin mitenkin tärkeämpini eväinä reitti, järki, ennakkoluuloton uteliaisuus ja ennen kaikkea huumori. Saksa häviää sodan, mutta he selviytyvät.

Näiden kahden ihmisen retket on kerrottu kepeästi, melkein ilkamoivaan sävyyn, mutta mausteet — vuorostaan noihin ja niiden väliin heitetyt mietteet — tuntuvat varsin kirpeinä lukijan kielellä. Altendorfin huumorissa ei kuitenkaan ole pilkkaa: se on vapauttavaa, leppoisaa hymyilevää. Hänen parkkikasvoinen kenraalinsa on kuvattu samalla ymmärtävällä huumorilla kuin amerikkalainen Jonny, joka toimi postinkuljettajana tekijän ja Irmelin välillä vankileirin aikana. Altendorf on rauhan mies, joka olosuhteiden pakosta on joutunut sotaan ja koettaa päästä siitä mahdollisimman vähällä. Hänen vaimonsa on kuvattu rakastuneen avoimin silmin neuvokkaaksi, itsepäiseksi naiseksi, jota kukaan ei voi vastustaa.