Y. M. Biese : Englanninkielen käännöstehtäviä : ynnä englanninkielen tehtävät ylioppilastutkinnossa vv. 1921-1932

Kun 24-vuotias lontoolainen reportteri Charles Dickens rupesi kirjoittamaan kuvaussarjaa Englannin keskisäädyn elämästä, ei tekijä eivätkä lukijakaan osanneet aavistaa, että kertomus kunnon Mr. Pickwickin ja hänen kolmen ystävänsä seikkailuista oli tuleva suositummaksi romaaniksi koko englanninkielisessä kirjallisuudessa.

Tarkoituksena oli alkujaan tehdä velttoa elämää viettävistä pikkuporvarillisista sunnuntainretkeilijöistä ja muista sen tapaisista penkkikuulijoista. Vahteiten saavuttamiseksi annettiin näiden matkustella pitkin maaseutua ja joutua kaikensorttisiin hullunkurisiin ja hauskasti sattuneisiin. Koomillisena sankarina tuli olemaan varakas vanhapoika Mr. Pickwick, joka aito englantilaisena pääpäässijänä noudattakseen kaikkia uusia ruotuuksia hänen nimeään kantavan, sekä urheilua että tieteellisiä tutkimuksia harjoittavan kerhon. Kerhossa hän esittää päteöttömiä teorioja ja tuomitaan etsimään niille todisteita, joita parhaiten saa matkustelemalla Englantia ristiin rastiin. Mutta mitä kauemmin kirjailija seurustelee sankarinsa kanssa, sitä enemmän tämä valloitii hänet; ja mitä pitemmälle kertomus edistyy, täyttyvät nuo ihmiskarätykyt lämpimästi sykkivällä ihmisverellä. Parodista tulee mestarillista luonnekuvausta ja narimaisesta Mr. Pickwickistä englantilaisen parhaimpien luonteenominaisuuksien perikuva, gentleman sanan jaloimmassa mielessä.

Sitten siis siitä, mikä oli tarkoitettu ja alettu kevyenä ivailuna, kasvaa Don Quijoten vertainen kansaliseepos - ja vieläpä eepos, mitä Englannissa koskaan on luotu. Pickwickkirja on tarua ja Pickwickkerho ei koskaan ole ollut olemassa. Mutta entistä enemmän elävää todellisempaa elämää kuin useimmat kaikista näistä ihmisistä, jotka lihana ja verenä ovat liikuskelleet vanhalla vihreällä maalla. Kertomisen ei ole missään ollut niin valloittavan välitöntä ja ikäihiltäpain kuin Pickwick-kerhon seikkailuissa.