Yömajasta omaan asuntoon

Takakansi

Suomessa on onnistuttu kehittämään toimintatapa, jolla asunnottomuutta on pystytty pitkäjänteisesti vähentämään. Miten kaikki tapahtui?

Asunnottomuus on äärimmäinen syrjäytymisen muoto. Yömajasta omaan asuntoon kertoo ongelman selättämisestä: suomalaisen mallin synnystä ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Kirja kuvaa, miten järjestelmän muutos tapahtui ja uudet ratkaisut syntyivät. Valtiovallan, keskeisten kaupunkien ja kolmannen sektorin vahva sitoutuminen on ollut ratkaiseva uuden toimintamallin läpimurrossa ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä.

Samalla monilla yksilöillä on ollut merkittävä vaikutus asunnottomuuden parissa tehtävässä työssä, yhteisöjen rakentamisessa, palvelujen kehittämisessä ja asunnottomuuteen liittyvän politiikan luomisessa: mukana ovat mm. Arvid von Martens ja Kovaaisten ystävät, Arvo Parkkila ja Suoja-Pirtti, Ilkka Taipale ja Marraskuun liike, Heikki S. Von Hertzen, Paula Kokkonen ja Helsingin kaupunki, Hannu Puttonen ja Y-Säätiö, Juhani Roiha ja Vailla vakinaista asuntoa ry, Ulla Saarenheimo ja Asuntohallitus sekä Paavo Voutilainen ja Helsingin Diakonissalaitos.

"Asunnolla ei saa kiristää – se on perusoikeus."

Esittely

Miten yömajoista ja kaupallisesti toimivista asuntoloista päädyttiin asunto ensin -ajatteluun, oman asunnon ja tarvittavan tuen järjestämiseen?

Yömajasta omaan asuntoon -kirja kertoo, miten koko järjestelmän muutos tapahtui ja uudet ratkaisut syntyivät: tukiasunnot ja tuettu asuminen, hajasijoitettuasuntohankinta, asuntojen ja tukipalveluiden erityisrahoitus, asunto-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö, asumisneuvonta ja häätöjen ennaltaehkäisy sekä naapuruuslähtöinen ympäristötyö.

Kuinka valtiovallan, keskeisten kaupunkien ja kolmannen sektorin vahva sitoutuminen nousee ratkaisevaksi tekijäksi uuden toimintamallin läpimurrossa ja pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä?