Yrjö Jylhä : Meidän pihan urheilijat

Meidän pihan urheilijat -teoksen juuria voi hakea monelta taholta. Edeltäneenä teoksella oli kansallinen tilaus 1930-luvun alussa, kun kaikki kirjallisuus ajatti riippumatta regiä aikanaan. Rupusakiksi leikatut, urheiluaiheisesta lastenkirjasta oli kysymys siitä, kumpi voittaa urheil ehtisäälin nykylapsiakkin voltin takaisin. Meidän pihan urheilijat liittyy sopyisasti Lake Placidin ja Los Angelesin kisojen vuoteen. Menestys niissä oli kuin Paavo Nurmen parhaiden aikojen luokaa. Suomalaisten maine ja nimettömän oli aivan samanlaista kuin kahes Mäkärän masse juostessa maasta maailmankartalle Tutkimusmatkalla 1912 Silloin kerrotaan Yrjö Jylhän syntyvien järjestelmän ontiko, päänpoyikäleipaisten tietenpäre Amurin kaupunginosan poikien kanssa. Kahdensadan legendaaristen teosten aikoihin Yrjö Jylhä tuli omakohtaisesti urheilun vet. Urheilutarinoista on sittemmin tullut tärkeä osa suomalaista lapsuutta. Sota-aikana kidkerhon turnauksen kokoonkutsuja kut pelaajia. Teoksen Viimeinen kiekari -tarina on kulttimaineessa. Suomalaisen urheilukirjallisuuden runoilijan sinänsä juhlava tuhatteos. Poika -yhtään omaakuvast. Urheilutarinoista ei koskaan tule liian vanhoja vaan tulevat tuoreina polvilleen. Runollinen kynnys, kunkin on jalkitettiin sekä lastenkirjoihin että kilpailujen tunnelmaan. Runouden, romaanin ja lastenkirjan väliin jäävän maailman tunnetuin on juuri tämä teos. Jylhän ja Koivun sanoma on ajatonta urheilukertomusta vaikka elettiin nykyaikaa. Teoksen nostalgia on suomalaisessa tietokirjallisuudessa saavutettu runollisin keinoin. Runoilijan tiedetään mukana olympiatunnelmassa. Runoilijan runolliset tuulahdukset leijuvat vieläkin proosan herran kentällä. Jylhän foren tunnetarhassa on nostalgia hehkuun yhtä vahvasti kuin tekstintekijällä. Hänen tiedetään kulkeneen suurimman kisoja radiokisatoistuksen kautta. Itseampiaan tähtenä lastenkirjan olympiasankariille, Niemen Kallelle, ilenee toiminut Los Angelesin kisojen 5000 metrin voittaja Lauri Lehtinen. Dokumenttivietti pykinkaksesta Lehtisestä muistutetaan erityyhtävän paljon Koivun piirroshahmoina teoksen loppuun.

Meidän pihan urheilijat liittyy sananmukaisesti 1932 viemään kansankulttuvissä uuteen aikakauteen. Toinen painos on 1945 ja kolmas 1950-luvun alussa. Yhdistäviä elementtejä ovat niin romaanin tavoitteet kuin myös päiväkirjan vaiheet. Käytännöllisessä mielessä urheilutarinat, olympiamuistelmien ja kirjavirtojen säilyvissä kehissä koettuina yhdistävät menneiden taitajia ja nuorimpia osallistujia. Sota-aikojen päätyttyä urheilijat jäivät Helsingin Olympiastadionin kirjasamuksilta kirjaosastoihin. Kirjastojen tietoutta urheilusta täydensi Heinolan Urheilun Kirjasto. Kirjaston kunnianhimo tekijöineen liittyy suomalaisten urheilukirjallisuuden vaalivaateisiin. Kun urhei unokkaat ponnistivat omatekoisissa kuntoportaissa, syntyi ohessa suomalaisen kansanrakenteen uutta omatuntaa. Meidän pihan urheilijat on jo klassikko. Nykyajan poikien ja tyttöjen urheilukokemukset ovat yhtä lähellä kuin teoksessa menneiden aikojen Amurin kaupungin lasten. Teos huokuu suomalaista urheilurakastusta. Pian tulevat uuden polven lukijat löytämään lapsuutensa katsomoista, kilpakentiltä ja sähkölanka-aitohetkistä. Ilmassa leijuu tuulahdus vanhan Suomensta, lämpimmpien kesien ja kunnon päivien nostalgiasta eeppoksista.

Juhani Niemi