Yrjö Kivimies : Neljäkymmentäneljä pakinaa

"Ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla. Ellei hän voi mitata tietojaan ja ajatuksiaan toisten tiedoilla ja ajatuksilla, niin hän saa ruumismyrkytyksen — tulee täyteen omaa kaasuaan ja huokaasti kuolee". Tämän ajatleman tapaamme Yrjö Kivimiehen uudesta pakinakokoelmasta NELJÄKYMMETNÄNELJÄ, ja lienee luvallista soveltaa sitä myös häneen itseensä. Tietojen ja ajatusten mittaaminen ja kaiken olevaisen kuunteleminen kätkeytyy aina Yrjö Kivimiehen pakinoihin. Hänen uuden kokoelmansa aihepiiri ulottuu laevelle; yhtä kepeästi hän noutaa siitä kehykset pakinaansa Sokrateen ajan Kreikasta kuin päivänäkoisten lehtienkuutista. Tyyliatuurina hän irrottaa hauskasti ja ennen muuta selkeästi, mutta leikkivä helppous jättää aina selvän vakuuttavan sanottavalle. Eli Kivimiehen omalla kynällä: "Syvällisyys ei estä pakinaa olemasta pakina, kunhan se on kirkasta syvällisyyttä."

Yrjö Kivimies tunnetaan parhaiten pakinoitsijana, kielenviljelijänä jollaista kirjallisuudessamme tällä hetkellä tuskin on toista. Hän on juuri pakinoitsijana tuttu sekä Uuden Kuvalehen että Suomalaisen Suomen lukijoille. Vähintään yhtä tuttu Kivimiehen nimi on kaikille hyvän käännöskirjallisuuden lukijoille, sillä hän on siirtänyt suomen kielelle lukemattoman määrän parasta ulkolaista kaunokirjallisuutta.