Yrjö Oinonen : Eino Leinon "Helkavirsien" toisen sarjan ongelma

Eino Leinon »Helkavirsi en» toinen sarja muodostaa runouden tulkitsijoille vaikean ongelman. Tohtori Yrjö Oinosen tarkoituksena on hakea ratkaisua tähän ongelmaan asettamalla p.o. runokokoelma Leinon tuotannon ja hänen sisäisen elämänkulku ns a muodostamaa taustaa vastaan. »Helkavirsi en» toisen sarjan syntyaikana Leino tunsi olevansa sisäisesti irtoamassa entisyydestään ja joutumassa ikään kuin johonkin tähtia jat tom uuteen. Hän hakeutui silloin spiritualistis-panteistisesteen maailmankatsomukseen ja oli lähellä teosofiaa. Tosiolevaisena hän piti henkeä, ja näkyväinen oli vain sen vertauskuva. Entiseen elämäänsä hänellä oli jäähyväisasenne, hän taipui muistoihin päin ja katseli entisyyttään kokonaisuutena.
Tältä pohjalta syntyy » Helkavirsi en» toisen sarja. Sen toisena puolena on minäkeskesieys, toisena pyrkimys rakentaa omasta minästä käsin siltaa yleiseen ihmiskohtaloon ja maailmanlakiin. Leino käsitti runoilijantehtävänsä siten, että se oli totuuden ja Jumalan etsimistä. Lähtökohtana hän piti omaa elämänsisältystään, josta käsin hän pyrki yleisempiin näköaloihin. Hänen oma nousunsa ja sortumisensa projisoituu ihmiskunnan elämään, muodostuu kuvaksi ihmiskunnan kohoamisesta kulttuuriin, joka kätkee itseensä sortumisen siemenen ja johtaa maailmanlopun kaltaiseen katastrofiin.