Yrjö Soini : Kuin pietari hiilivalkealla

Kahden hävityn sodan jälkeen suomalaisten kohtalona oli kärsiä vielä raskaita sisäisiä ristiriitoja, jotka ankarasti koettelivat kansan henkistä kestokykyä ja sen siveellistä ryhtiä. Vaikein ja tuolle ajalle tunnusomaisin oli ns. sotasyyllisyysasia, jonka kehittyessä valtiollinen moraali madaltumistaan madaltui ja samoissa olosuhteissa saavutti pohjan, jolta syvemmällä se ei itsenäisyytemme aikana ole ollut. Entinen tasavallan presidentti, kuusi ministeriä ja täysivaltainen lähettiläs tuomittiin kuritushuoneeseen ja vankilaan. Heitä vastaan ei voimassaolevien lakien mukaan löydetty mitään ja siitä syystä heidän rankaisemisekseen säädettiin länsimaisen oikeuskäsityksen ja Suomen ihmisoikeuden vastainen erityinen poikkeuslaki. Tämä oli kiitos miehille, jotka hädän aikana uhrautuvasti olivat tehneet parhaansa isänmaansa hyväksi. Niilläkään, jotka noina kohtalonvuosina koettivat seurata ajan tapahtumia, ei ole selvää kuvaa siitä, mitä sotasyyllisyysasian varjolla tehtiin. Itse oikeudenkäynti jakaaantui useipäiväiseksi monen kuukauden osalle, sensuuri esti täyden totuuden kertomisen ja tuomioon vaikuttaneet tärkeimmät asiakirjat salattiin sekä syytetyiltä että julkisuudelta. Nuoremmalla polvella emme ei ole koko asiasta muuta kuin hämärä kuulopuhe-käsitys.

Kuin Pietari hiilivalkealla on selostusluontoinen esitys, jossa helposti ymmärrettävän allegorisen nimen alla nyt kymmenen vuoden kuluttua kerrotaan silloisen alennuskautemme mieltäahdistavimmasta vaiheesta. Vasta näin tiivistettynä yhteenvetona näemme, mitä silloin tosiaan tapahtui.