Yrjö Suomalainen : Robert Kajanus : hänen elämänsä ja toimintansa

Kun jokin suuri asia on kehittynyt sellaiseen vaiheeseen, että se välttämättä vaatii oman eteenpäin viejänsä, kaitselmus on pitänyt huolen erikoisen johtajakyvyn kasvattamisesta tähän tehtävään. Tämä tulee mieleen, kun ajattelee Suomen säveltaiteen suurta itsenäistymistä ja Robert Kajanuksen ilmestymistä musiikkielämämme johtoon viime vuosisadan loppukymmeninä. Yrjö Suomalainen aloittaa kuvauksensa musiikkiopiskelijasta, joka tuskin täysi-ikäiseksi ehtineenä suuntautui kulkunsa suureen maailmaan. Kun hän muutaman vuoden kuluttua palasi, häntä elähdytti voimakas aate: Suomessa oli saatava viriaämä kansallismusiikille, jolle oli luotava elämisen ja kehittymisen mahdollisuudet.

»Soittonuotta, jonka nuori, intomielinen muusikko v. 1882 vaeltajakseen aikana huomattavan aseman, kehittyi suureksi sinfoniaorkesteriksi, jonka taiteellisia pyrkimyksiä vankka taloudellinen pohja tehokkaasti tuki. Robert Kajanuksen elämäntarina liittyy kiinteästi tämän orkesterin vaiheisiin, ja Yrjö Suomalaisen teoksessa, nämä molemmat osat liittyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi. Elävästi ja todenmukaisesti tekijä kuvaa Robert Kajanusta sekä voimakkaasti persoonallisena yksilönä että suurena orkesterinjohtajana, joka ei vastuksisä säikähtynyt ja joka itsenäisesti harkitsi keinot asiansa eteenpäin viemiseksi.

Yrjö Suomalainen tunsi Robert Kajanuksen henkilökohtaisesti oltuaan mm. hänen johtamansa orkesterin jäsenenä kymmenisen vuotta. Hänen teoksensa on arvokas kunnianosoitus musiikkielämämme uranuurtajalle sekä kulttuurihistoriallinen muistomerkki kansallisen säveltaiteemme suurelta ajalta.