Yrsa Stenius : Koiria, rakkautta ja surua

Takakansi

Koiria, rakkautta ja surua on koira- ja omaelämäkerta, jossa kirjoittaja muistelee elämänsä koiria - erityisesti mäyräkoiria - ja luotaa samalla syvältä omaa henkilökohtaista kasvuaan.

Suuria koirapersoonallisuuksia ovat omin päin losseille karkaleva Adelina, radion keskipäivän lyöntiejä säestävä Rufa ja ensimmäinen oma pentu Mira. Vilman muistaa varmasti moni, sillä Aftonbladetin toimituksessa se tuli iskeneeksi hampaansa yhden jos toisenkin 'merkkimiiehen' takamukseen. Rakkaimmalta tuntuu alfauroos Index, jonka elämä ja lopulta kuolema antavat kertomukselle sen värinsä.

Koirat ovat osa suomenruotsalaisen yläluokan elämää. Niitä kuvatessaan Yrsa Stenius punoo kertomukseen myös sukunsa, monia vaikuttajamiehiä ja -naisia: elämää Helsingissä, Honkolan kartanossa Hämeessä ja kesien sukuhuvilalla Emäsalossa. Samalla hän pohtii sitä, miksi irrottautui taustastaan ja muutti Ruotsiin.

Kertoessaan koiristaan Yrsa Stenius kertoo sävykäästi siitä, mitä elämä kaikkineen on hänelle antanut mutta myös siitä, mitä se on ottanut.

"Kissoilla on Doris Lessing mutta koirilla on Yrsa Stenius! Milloinkaan aiemmin hän ei ole kirjoittanut näin hyvin kuin nyt." - Dagens Nyheter

"Syvästi koskettava lukukokemus." - Sydsvenska Dagbladet

Esittely

Rakkaudesta ja surusta on yhtä aikaa oma- ja koiraelämäkerta, jossa Yrsa Stenius muistelee elämänsä koiria - erityisesti mäyräkoiria - ja ihmisiä ja luotaa samalla syvältä omaa itseään. Hän maalaa eloisia muotokuvia paitsi omista ja sukulaistensa mäyräkoirista myös rinnallaan kulkeneista ihmisistä. Suuria koirapersoonallisuuksia ovat Emäsalossa omin päin lossille karkaileva Adelina, radion keskipäivän lyöntejä säestävä Rufa, joka saarisyksyjen jälkeen muistutti Johannes Virolaista turvonneine silmineen. Oma lukunsa on Vilma, joka Aftonbladetin toimituksessa tuli iskeneeksi hampaansa yhden jos toisenkin "merkkimiehen" persuksiin. Rakkaimmalta tuntuu Index, jonka kuoleman sävyttämä suru antaa kirjalle oman värinsä.

Koirien rinnalle piirtyy kuvia muistakin tuonilmaisiin siirtyneistä, mm. näyttelijä-äiti Dorle von Wendtistä, äidinisä Georg von Wendtistä, lääkäristä, kansanedustajasta ja professorista, samoin toisista isovanhemmista ja muusta lähisuvusta.

Kaikki he punoutuvat tavalla tai toisella Yrsa Steniuksen rehellisen itsetutkiskelun synnyttämiin oivalluksiin. Hän sanoo, että kirjoitusprojektit ovat keinoja matkata itseymmärrykseen. Tässä teoksessa uskolliset matkakumppanit - sivulta toiselle kirmaavat koirat - pitävät kuitenkin huolen siitä, että lopputulos on eloisa ja koskettava.