Kadonneen kirjeen mysteeri

Arvoitus

Tänään on 20.11.2017. Samaisena päivänä, mutta 131 vuotta aikaisemmin, Ward Lock & Co hankki oikeudet ensimmäiseen Sherlock Holmes –tarinaan Sir Arthur Conan Doylelta. Mestarisalapoliisi Sherlock Holmesista ja hänen apulaisestaan Tohtori Watsonista kehittyi vuosien saatossa yksiä kaunokirjallisuuden tunnetuimmista hahmoista. Näiden kuolemattomien sankareiden kunniaksi halusinkin laittaa pystyyn pienen leikkimielisen salapoliisiarvoituksen:

Kuvitellaan, että poliisi epäilee sinun syyllistyneen murhaan, johon et tietenkään ole syypää. Ainoa tapa todistaa syyttömyytesi on vanha kunnon kirje, jonka olet postittanut ystävällesi ennen tapahtunutta murhaa. Kirje sisältäisi todisteet syyttömyydestäsi sekä ohjaisi poliisin todellisen murhaajan jäljille, mutta kauhuksesi kyseinen kirje ei ole koskaan saapunut perille ystävällesi. Mikä nyt neuvoksi?

1. Sinun on selvitettävä, mistä Postin nettisivustolta löytyy oikea sivu lähetyksen katoamisilmoituksen tekemiseksi. Koska Sherlock Holmesilla ei ollut käytettävissään Googlea (tai muitakaan hakutoiminnallisuuksia), yritä etsiä lomake ilman niitä. Pyri myös käyttämään mahdollisimman vähän klikkauksia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Holmes suoriutuisi tehtävästä viidellä klikkauksella ;)
2. Löydettyäsi lomakkeen huomaat, että tavallisesta kirjeestä ei voi nykyään jättää edes katoamisilmoitusta. Mikä on seuraava askeleesi kirjeen löytämiseksi.

Ratkaisu

Varsinaisen lomakkeen lähetyksen kadonneeksi ilmoittamiseksi saa näkyviin Postin sivuilta kaiken kaikkiaan seitsemän klikkauksen päästä, monen mutkan takaa: Henkilöasiakkaat --> Hinnat, apu ja tuki --> Asiakastuki --> Palauteet ja reklamaatiot --> Lähetykseni ei ole saapunut perille --> Valitse lähetyslaji --> Lähetyslaji. Ikävä kyllä normaalia kirjettä ei enää nykyään voi ilmoittaa kadonneeksi, joten tässä kohtaa päädytään umpikujaan.

Mikäli katoamisilmoituksen jättäminen olisi mahdollista – kuten se vielä hetki sitten oli – joutuisit tässä kohtaa täyttämään vähintään 15 pakollista kohtaa sisältävän lannistavan pitkän lomakkeen, jossa kuitenkin suurin osa kysyttävistä tiedoista on turhia – etenkin kun seurauksena on vain Postilta tuleva automaattivastaus kirjeen etsintöjen epäonnistumisesta. Kyseinen automaattivastaus tuli aikaisemin kaikista kadonneista kirjelähetyksistä, ja yleensä niin nopeasti, että kukaan ei olisi siinä ajassa voinut edes yrittää kadonnutta kirjettä etsiä.

Ottaessasi yhteyttä Postin asiakaspalveluun ensin puhelimitse, sitten sähköpostilla ja lopulta epätoivoisena myös chatilla, sinulle vastataan, että ilman seurantatunnusta lähetettyjen kirjelähetysten kulkua ei voida valitettavasti seurata eikä niitä korvata. Viestintävirasto kuitenkin selvittää epäselviä lähetyksiä, ja kirjeesi voi vielä palautua sinulle. Toiveikkaana odotat kirjeesi saapumista, mutta päivien muuttuessa viikoiksi sinulle käy lopulta selväksi, ettet tule sitä koskaan enää näkemään. Valitettavasti mitään ei ole enää tehtävissä.

Epilogi

Kun sinut lopulta tuomitaan syyttömänä vankeuteen, luet sellissä istuessasi lehdestä, kuinka Posti kadottaa aina vain vähemmän kirjeitä. Viestintäviraston ylläpitämän tilaston mukaan vain 0,00033 %:sta tavallisia kirjelähetyksiä tehdään katoamistiedustelu Postille, ja määrä on ollut jo monta vuotta laskussa. Mietit kovasti, miten nämä 0,00033 % ihmisistä ovat onnistuneet ylipäätään jättämään katoamisilmoituksen. Heidän on varmaan täytynyt olla Postin työntekijöitä, joiden omat kirjelähetykset ovat joutuneet kadoksiin.

Tarinan opetuksena voisi kenties olla ”älä lähetä kirjeitä, jos niissä on mitään vähänkään tärkeää”. Kirjelähetykset ovat kuitenkin edelleen suorastaan välttämättömiä esim. sellaisessa verkkokaupassa, jossa postitetaan suhteellisen pieniä ja edullisia tuotteita. Tästä voidaan ottaa esimerkiksi vaikkapa antikvariaattikauppa. Mikäli Postin Viestintävirastolle lähettämät tilastot kadonneiden kirjeiden määristä pitäisivät paikkansa, Finlandia Kirjan lähetyksistäkin katoaisi vuodessa vain kaksi, ja niistäkin toinen palautuisi onnistuneesti meille. Tosiasiassa niitä katoaa kymmeniä lopullisesti, aiheuttaen satojen eurojen edestä tuotteiden menetyksiä, valtavasti hukkaan heitettyä työaikaa ja mikä pahinta; mielipahaa uniikkeja tuotteita ostaneille asiakkaillemme. Siltikin kirjeitä on käytettävä, jotta postikulut eivät kasvaisi tuotteen hintoihin nähden kohtuuttoman korkeiksi ja asiakkaat saisivat edelleen tilauksensa suoraan postilaatikkoonsa.

Ymmärrän toki oikein hyvin, että kirjelähetyksistä väistämättä katoaa osa. Tunnen salaa jopa pientä sympatiaa Postia kohtaan, joka myös joutuu päivittäin painiskelemaan tämän ongelman kanssa - oli syy sitten näpistelevässä työntekijässä, kirjeitä napostelevassa lajittelukoneessa tai ylityöllistetyssä Joulupukissa, joka ahtaalle jouduttuaan on sortunut laittamaan tonttunsa napsimaan lahjat suoraan joulupostin seasta. Asia jota en edelleenkään ymmärrä on, että minkä takia kirjeiden katoamismääriä tarkoituksellisesti vähätellään. On itsestään selvää, että katoamisilmoituksen tekeminen mahdollisimman vaikeaksi ja työlääksi, ja lopulta mahdottomaksi, pitää ilmoitetut katoamismäärät niin pieninä, että Pohjois-Koreakin kehtaisi niitä julkaista rinta rottingilla.